Eläväin valkeus

”Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa. Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi? Minulla on lupaus täytettävänä sinulle, Jumala; minä maksan sinulle kiitosuhrit. Sillä sinä pelastit minun sieluni kuolemasta, minun jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, eläväin valkeudessa.” (Ps.56).

Mihin meidät on Jumalan Seurakuntana kutsuttu? Mikä on meidän osamme tässä viimeisessä ajassa, jossa jopa maailman ihmiset kehottavat toisiaan sanomaan hyvästit sille maailmalle, jonka he ovat oppineet tuntemaan? Me emme ole sidottuja maailmaan ja sen asioihin sellaisella tavalla kuin monet luulevat. ”Mitä ihminen minulle tekisi?” huudahtaa psalmin kirjoittaja. Aivan liian monet ovat tuudittautuneet omavalintaiseen turvallisuuteen kaiken meitä ympäröivän johdosta, peitellen peltoon kätkemäänsä Isäntänsä omaisuutta. Kun nyt Jumalan pelko aivan uudella tavalla on valtaamassa alaa taivaitten ja maankin voimien järkkyessä, vapisee moni salassa, varoen ottamasta kantaa mihinkään sellaiseen, mikä loukkaisi valtaa pitävien omaatuntoa. Siksi kai elämmekin omalla tavallaan ajassa:

”Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus.”(Ilm.3).

Kuinka vähän todellisen elämän, valkeudessa vaeltamisen merkkejä, onkaan havaittavissa tässä ajassa! Me kuulemme kuitenkin yhä vielä rakkaudellisen äänen, joka tahtoo tehdä meille tiettäväksi jumalallisen tahdon tässä ajassa. Herätkäämme valvomaan kuoleman varjon poistamiseksi, vaeltaaksemme valkeudessa, sillä henkinen ja hengellinen hätä on niin suuri ympärillämme. Herramme tulemus on lähellä, ja siksi puhdistakaamme pölystä ja liasta leiviskämme, joita emme ehkä ole kaivaneet maahan, mutta piilottaneet tavalla tai toisella!

Tässä ajassa tarvitsemme enemmän viisautta kuin koskaan aikaisemmin osataksemme vaieta oikeissa asioissa ja avata suumme oikealla ajalla ja oikeassa paikassa. Viisaus vaikenee monen mielestä ehkä väärällä tavalla, mutta viisaus tietää olevan kysymyksen paljon enemmästä kuin vain sanoista!

”Sillä sinä pelastit minun sieluni kuolemasta, minun jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, eläväin valkeudessa.”

Rukoilkaamme toden teolla oikeanlaista viisautta, joka perustuu edelliseen lainaukseemme! Ei riitä suurinkaan tietomäärä ja oppineisuus, vaan meidät on kutsuttu valtamaan Jumalan edessä, eläväin valkeudessa! Nykyisellä tavalla me emme ole selviävä kaikesta kohtaamastamme, jos emme löydä oikealla tavalla toinen toistamme!

”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1.Joh.1).