Juuri Se, mitä minä puhunkin teille!

”Niin he sanoivat hänelle: ’Kuka sinä olet?’ Jeesus sanoi heille: ’Juuri se, mitä minä puhunkin teille’.” (Joh.8).

Mikä on meidän ymmärryksemme tänä päivänä? Eivätkö fariseukset ja muutkin oppineet henkilöt olleet jo nähneet tarpeeksi yliluonnollista meidän Herramme elämässä ja toiminnassa, voidakseen päätyä samoihin päätelmiin kuin mekin? Olisimmeko me todellakin toimineet aivan toisin, nykyisen ymmärryksemme mukaan? Kun nyt seuraa yleistä asennetta hengellisiin asioihin, tulee jotenkin sellainen tunne, ettemme me sittenkään tässä oppineisuuden ja inhimillisen viisauden ajassa ole yhtään sen pidemmällä kuin nuo läheisemme pari tuhatta vuotta sitten!

”Niin fariseukset sanoivat hänelle: ”’Sinä todistat itsestäsi; sinun todistuksesi ei ole pätevä’.”

Tiesivätkö he mielestään tarkemmin mistä oli kysymys, eli heidän tietämyksensä ylitti Herramme oman ajattelun ja ilmaisun? Miten muuten he olisivat sellaisella tavalla mitätöineet Hänen todistuksensa itsestään, kaikesta näkemästään ja kokemastaan huolimatta? Kaikki meni niin pitkälle, että Herraamme syytettiin jopa hulluksi ja itse paholaisesta olevaksi! Jopa Hänen maalliset vanhempansa olivat sitä mieltä, että Hänen mielenterveytensä järkkyi vakavalla tavalla. Yksi toisensa perään yritti puhua Hänelle ”järkeä”, Pietari mukaan lukien. Hänkään ei ollut pohjaan asti tietoinen siitä kuka Hän todella oli. Opetuslapset, nuo kaksitoista, eivät omalla tavallaan ajoittaisissa epäilyksissään rohjenneet kysellä Hänen todellisesta olemuksestansa, mutta fariseukset kateudessaan ja suoranaisessa pahansuopaisuudessaan rohkenivat selvästi kysyä:

”Kuka sinä olet?”

Kaiken inhimillisen ja jumalallisenkin ajattelun pohjalta heidän olisi tullut käsittää, Kirjoitukset tuntien, Kuka ja Mitä Hän oli. Mutta heidän mielensä oli pimentynyt ja heidän silmillään oli sama peite kuin vielä tänäänkin, vaikka heillä oli Mooses ja hänen perintönsä. Mutta se ei merkinnyt avoimia silmiä ja sydämiä, koska jo siihen aikaan vihamieliset henkivallat jakoivat ilmaiseksi värillisiä silmälaseja, jotka saivat oppineet antamaan kaikelle oman, mielensä mukaisen selityksen! Kaikki oli selitetty siinä määrin, että heidän oli mahdotonta uskoa johonkin näin nöyrään, nyt edessään näkemäänsä ja kuulemaansa! Hehän odottivat jotakin aivan muuta kuin mitä Herramme yritti heille selvittää sanoessaan:

” (Olen) juuri se, mitä minä puhunkin teille.”

Millaiset hengelliset maailmat avautuvatkaan eteemme tämän lyhyen lauseen pohjalta! Emme niinkään osaa selittää näitä sanoja, mutta ne saavat mielemme matkalle kautta ajan iankaikkisuuksiin asti!

Vielä tänäkin päivänä monet kyselevät kuka Hän on. Vielä tänäänkin on mitä erilaisimpia peitteitä ihmisten kasvoilla, uskonnollisten etupäässä, mitkä estävät näkemästä hengelliselle ihmiselle mitä selvimpiä asioita!

”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'.” (Matt.15).

”Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.” (Mark.7)

Turhaan, turhaan! Yksi kauhistuttavimmista sanoista hengellisen maailman keskellä! Me emme todellisuudessa, pohjimmiltaan, ole tekemisissä oppien ja sääntöjen kanssa, vaan Elävän Persoonan kanssa, joka on Sana ja tuli lihaksi meidän keskellemme, jotta Sana meissäkin tulisi lihaksi!