”Jos te maailmasta
olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole
maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma
teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija
herraansa suurempi.'” (Joh.15).
”Minä olen antanut
heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta,
niinkuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile, että ottaisit heidät
pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole
maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa;
sinun sanasi on totuus.” (Joh.17).
Jo parin päivän ajan on mielessäni soinut taivaallinen
sointu:
”…he eivät ole
maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.”
Tämän viestin käsittämiseen ei riitä inhimillinen viisaus
tai järki, vaan tarvitsemme juuri sitä, mistä veljemme Paavali meille
kirjoittaa:
”…anoen, että meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille
viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän
sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät
kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä
hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme…” (Ef.1).
Olen lukenut ja kuunnellut Sanaa jo vuodesta 1964 lähtien,
mutta vasta nyt sydämessäni alkoi todella loistaa Valo, joka aikaansaa ennenäkemättömän
prosessin sisimmässäni! Vain yhdeksän sanaa, jotka kuitenkin saattavat
sisimpäni yhteyteen Jumalan Maailman, Iankaikkisuuden kanssa!
”…he eivät ole
maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.”
Mitä todella kaiken meihin asetetun, lahjoitetun, Jumalallisuuden
tuleekaan merkitä meille, ei vain jonakin opittuna fraasina, vaan koko
olemuksemme valtaavana Elämänä, joka ei siis Herramme omien sanojen mukaan ole
peräisin tästä maailmasta, vaan meidän olemuksemme on lähtöisin jo ennen
aikojen perustamista olleesta olotilasta!
”Ylistetty olkoon
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä
taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin
hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja
nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät
lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa
mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on
lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä
kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.”
(Ef.1).
Nyt ymmärrämme todella, mitä veljemme Johannes tarkoittaa
kirjoittaessaan jumalallisessa innoituksessa:
”Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä
Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy
Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi
meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä;
sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.”
(1.Joh.4).
Kuinka kirkkaana tuleekaan kaiken tämän loistaa tässä
viimeisessä ajassa juuri ennen kaikkien viimeisten lupausten täyttymystä! Me olemme,
kiitos Herralle, vieraita ja muukalaisia tässä maailmassa ja sen ajassa! Antakaamme
näiden Sanojen tuoda aivan uusi Elämä ja into koko olemukseemme, niin saamme
kokea kuinka Jumalamme itse antaa meille aivan uuden toivon ja käsityksen
hengellisestä olemuksestamme ja perinnöstämme, perimästämme! Me emme totisesti
ole tästä maailmasta!
”…että tietäisitte,
mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä
kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä
kohtaan, jotka uskomme…”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti