Kuka vielä aivan todellisuudessa uskoo Herran tulemukseen ja
odottaa sitä? Jos olemme sopineet Herran kanssa Hänen tahtoonsa alistumisesta,
sen noudattamisesta, niin käsitämmekö tämän sopimuksen todellisen merkityksen?
Joidenkin maiden vihkikaavoissa on ajatus rakastamisesta niin myötä- kuin
vastamäessäkin, siihen asti kun kuolema erottaa. Jokainen ajatteleva ja näkevä
ihminen tietää, kuinka vähän tämä kaikki toteutuu maallisessa elämässä,
avioliitoissa. Ihmisellä on aivan suunnaton tarve toteuttaa itseään ja omia
tarpeitaan siinä määrin, että kysyttäessä melkein keneltä tahansa, tietääkö
tämä edes yhden onnellisen, täysin tasapainoisen avioparin, vastausta saa
odottaa pitkään! Mitä on todella jäljellä alkuperäisestä
avioliittokäsityksestä, mitä on jäljellä aidosta liitosta Herran Jeesuksen
kanssa?
”Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä,
tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.”
Millaisessa määrin
vedotaankaan maallisessa elämässä vihkimishetkellä annettuihin lupauksiin:
”Tahdon”! Millaisella mielellä tämä lupaus on annettu yleensä ottaen, ja mitä
sillä on tarkoitettu? Alku näyttää aina melko hyvältä ja kaikki näyttää
kehittyvän odotusten mukaisesti, mutta sitten vähän kerrassaan alkavat aidot
totuudet kolkutella ovella tahtojen taisteluna! Kuinka vaikeaa onkaan ihmiselle
luopua omista näkemyksistään ja oikeuksistaan yhdessäolon tekemiseksi
mahdolliseksi! Avioliittoa ei ole tarkoitettu vahvemman osapuolen tarpeiden
yksipuoliseksi tyydyttämiseksi, vaan kaiken takana on yhä vielä Jumalan näkemä
totuus ihmisen olemuksesta:
”’Ei ole ihmisen hyvä
olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.’ …Mutta
Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Niin Herra Jumala
vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen
kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon
siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja
mies sanoi: ’Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän
kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu.’” (1.Moos.2).
Maallisessa mielessä kaikki menee aina vain kauemmaksi
alkuperäisestä totuudesta ja jumalallisesta suunnitelmasta. Ihminen etsii vain
omaa parastaan ja tyydytystään käsittämättä, haluamatta käsittää, avioliiton
merkitystä! Kuinka syvällisen kuvan antaakaan viimeisin lainauksemme Jumalan
tarkoituksesta ja maallisen avioliiton esikuvallisuudesta!
”Niin on myös
kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’;
viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se
ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se,
mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen
ihminen on taivaasta.” (1.Kor.15).
Me olemme siis inhimilliseltä olemukseltamme Adamin
jälkeläisiä, mutta uudestisyntymisemme kautta saamme kuulla Yljältämme saman
ajatuksen, jonka Adam aikanaan lausui Eevasta:
”Tämä on nyt luu
minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi (Morsiameksi),
sillä hän on miehestä otettu.”
Kenen kanssa olemme liitossa, jota maallinen esikuva ei
milloinkaan kykene ilmaisemaan todellisessa merkityksessään? Kenestä meidät on
otettu ja Kenen luuta ja lihaa olemme hengellisesti?
”Iloitkaamme ja
riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet,
ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua
liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.’
Ja hän sanoi minulle: ’Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!’
Vielä hän sanoi minulle: ’Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.’”
(Ilm.19).
Me emme siis ole hengellisesti minkäänlaisessa avo- tai
koeliitossa, vaan me olemme osa Lihaksi Tullutta Sanaa! Siksi on tarpeen
lupaustemme täyttämiseksi:
”Sillä te tarvitsette
kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu
on.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti