Jumalisuus, Elämän lupaus!

”Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut. Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. Tätä käske ja opeta.” (1.Tim.4).

Miksi Sana on niin varma ja luotettava? Miten ja mitä kuuntelemme ja luemme? Mihin olemme panneet luottamuksemme hengellisessä elämässä? Käsitämmekö todella minkä kanssa olemme tekemisissä tunnustautuessamme uskovaisiksi, kristityiksi? Elämmekö jatkuvuudessa aivan väärien asioiden, väärien käsitysten kanssa maallisen alkuperämme johdosta? Mikä on vallitseva ja hallitseva voima elämässämme Adamin ja Eevan jälkeläisinä? Kuinka suuressa määrin tämä perimä määrittelee kaiken tekemisemme ja olemisemme?

”Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.” (1.Kor.15).

Millaista muutosta merkitseekään uudestisyntymä uskovaisen elämässä! Me olemme jo selvästi todistaneet Kirjoituksilla, ettemme ole tästä maailmasta, koskapa emme ole enää itsemme omia. Meidät on ottanut hallintaansa taivaallinen Voima, taivaallinen ilmapiiri, joka on kaiken maallisen vallan ja hallinnan yläpuolella!

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1.Kor.6).

Olemme tietoisia siitä, mitä on kirjoitettuna Hebrealaiskirjeessä:

”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Hebr.11).

Asetumme helposti lepäämään tässä näkymättömyydessä ja omanlaisessansa hengellisyydessä, mutta mitä todella merkitsee tämä luottamus ja näkymättömyys? Onko siitä tullut meille jonkinlaisen koskemattomuuden ja tarttumattomuuden suojapanssari, niin että kuljemme tämän elämämme lävitse oikeastaan kaikille käsittämättömässä ja näkymättömässä ”hengellisyyden panssarissa”? Mitä puolta aidossa uskossa valottaa meille hetki sitten lainaamamme sanankohta?:

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.”

Mitä aidossa hengellisessä todellisuudessa merkitsee uskonelämämme? Onko se tämän ja monen muunkin sanankohdan perusteella vain jotakin näkymätöntä ja koskettamatonta, mikä on kätkettynä syvälle sisimpäämme, kuin koteloituneena ja ei mitään vaikuttavana tietona?

”ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on…”?

Mihin perustuu Sanan luotettavuus niin alkuperässään kuin meissäkin? Sana ei totisesti ole vain jokin inhimillisiin koteloihin tai koreihin talletettava tieto tai digitaalinen piisiru, vaan se on kaikkea inhimillistä tietoisuutta ylempi Todellisuus ja Elämä!

”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1).

Sama Sana on vieläkin keskellämme ja meissä, ei vain tietona vaan Elämänä ja Lihaksi Tulleena!

”Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.”