Miksi te etsitte Elävää kuolleitten joukosta? 4

”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.'" Niin he muistivat hänen sanansa.” (Luuk.24).

Mitä meidän on käsketty muistaa ja mitä tehdä? Minne Hengen Ääni kehottaa meitä menemään, mihin suuntaan kulkemaan? Mitä on aika etsiä, mitä ei?

”Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.” (Room.10).

Etsimmekö yhä vielä kaukaa sellaista, mikä todellisuudessa on niin lähellä, että sen voi nähdä vain Hengen avaamin sydämen silmin?

Minulla on ollut etuoikeus vierailla kaksi kertaa Israelissa, kummallakin kertaa kahden viikon ajan. Minulle tuo maa ja kansa ovat todella rakkaat ja läheiset, vaikka en siitä niin kovin suurta numeroa olekaan osannut tehdä. Mieleni tekisi vielä kerran nähdä tuo maa ja ihmiset, mutta jos ei Herra suo ihmeparantumista, jää kaikki vain haaveeksi, kauniiksi sellaiseksi!

On pakko sanoa, etten todellakaan voi hyväksyä kaikkea mitä tuo maa ja kansa poliittisella ja maallisella tasolla tekee periaatteella ”silmä silmästä ja hammas hampaasta”, mutta kaikki tapahtuva on säädetty Korkeudessa omalla, inhimilliselle mielelle käsittämättömällä tavalla.

Mihin ajatukseni menevät tänä aamuna, hiukan levottomasti nukutun yön jälkeen?

”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä…”

Mitä jäi erityisellä ja suorastaan hämäävällä tavalla mieleeni noilta matkoiltani Israeliin? Olin silloin ja ehkä vieläkin hämääntynyt siitä, että lähes jokaisella vierailemallamme paikalla kaiken, oppaan kertoman raamatullisen tapahtuman yllä, kohosi jonkinlainen temppeli tai rakennus! Olisivatkohan ainoat todella puhuttelevat paikat, joiden ylle ei ole voitu rakentaa mitään, Jordan-virta ja Gennesaretin-järvi!

Sieluni silmien edessä vilahtelevat median välittämät kuvat oletettavilta Herramme syntymä- ja hautapaikoilta, joilla on tavaton tungos ihmisten haltioituessa paikalla palavista valoista ja kynttilöistä! Päästäkseen näille paikoille, on heidän täytynyt kulkea pitkä matka paikalla kohoavan rakennuksen sisällä.

Myötätuntoni on jokaisen vierailevan ihmisen kanssa, vaikka en itse samalla tavalla toimisi.

”Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille…”

Ihminen toimii sisäisten impulssiensa mukaisesti, mikä on nähtävissä kautta aikojen hänen rakkaudessaan siihen mikä voidaan nähdä, ei niinkään siihen, mitä Herramme todella puhui ja tarkoitti puhumallaan! Mikään ei oikeastaan ole muuttunut aikojen kuluessa, mistä ehkä elävin kuva on:

”Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: ’Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden.’” (Matt.17).

Ihmisen on hyvä olla Herran seurassa, Hänen läsnäolossaan, mutta käsittääkö ihminen kaiken todellisen hengellisyyden voimallisen elävyyden, todellisuuden ja jatkuvuuden? Hän jatkuvasti toimii oman jatkuvuutensa mukaisesti, kyselemättä Pietarin tavoin Herran tahtoa oman rakentamisensa suhteen!

Oi, millainen aihe meillä onkaan, josta voisi kirjoittaa loputtomasti! Ennen lisärakentamistamme, ei kun kirjoittamistamme, ajatelkaamme aivan uudella tavalla sanoja:

”Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.”