Jumalisuus, elämän lupaus! 2

”Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut. Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. Tätä käske ja opeta.” (1.Tim.4).

Jos ja kun todella olemme panneet toivomme Elävään Jumalaan, tulee meidän käsittää olevamme tekemisissä jonkin täysin itseämme suuremman ja kaikin puolin inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolella olevan kanssa! Tämä inhimillisesti käsittämätön Jumala astui Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa ulos näkymättömyydestänsä ja käsittämättömyydestänsä paljastaen Itsestään alueita, jotka tekevät ihmiselle mahdolliseksi tulla osalliseksi Hänen ominaisuudestaan Jumalallisena Sukulunastajana! Hän paljasti Itsensä sellaisessa yksinkertaisuudessa ja vaatimattomuudessa, mikä itseään palvovan ihmisen silmissä on suorastaan naurettavaa ja on tullut pilkan kohteeksi! Kuinka pelottava onkaan tämä ihmisen asenne itsekorostuksessaan!

Kuinka tärkeätä onkaan meille jokaiselle Jumalan lapselle käsittää Pyhän Hengen avulla, että meidän Jumalamme on jotakin paljon suurempaa kuin mitä inhimillinen mieli voi järkeillä lukiessaan Raamattua ilman Pyhän Hengen ilmestystä!

”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet…” (Room.1).

Kuinka erilaiset mahdollisuudet meillä tässä viimeisessä, tieteen ja uskomattoman kehityksen ajassa, onkaan käsittää Jumalamme valtasuuruus ja Jumalallinen Olemus! Omalla tavallaan on taivaalle katsominen aina ollut riittävä tähtien lukuisuuden käsittämiseksi, ja Israelin lasten lukemattomuuden havaitsemiseksi, mutta millaisen tuomion alaiseksi joutuvatkaan epäuskomme ja Jumalamme vähätteleminen, kun kaiken silmälle näkyvän taakse katsoo teleskoopilla!

Meille on annettu Jumalan Sana, Raamattu, Hänen tahtonansa ja elämänohjeena kaikkia elämässämme esiin tulevia tilanteita varten. Me arvostamme ennen kaikkea Evankeliumiin tallennettua erikoisesti Herran Jeesuksen Persoonaa kuvaavien kohtien ja Hänen persoonallisten puheidensa johdosta. Hänen armahtavaisuutensa ja ihmisrakkautensa puhuttelevat meitä, mutta käsitämmekö Hänen Olemuksensa todellisen suhteen Isään Jumalaan ja Pyhään Henkeen? Anteeksiantamuksen määrä on ihmiselle käsittämätön etenkin rikkomuksissa Herraa Jeesusta kohtaan. Mutta mitä sisältävätkään Hänen Sanansa:

”Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.” (Matt.12).

Miettikäämme Herran Jeesuksen, Pyhän Hengen ja Jumalan keskinäistä suhdetta sellaisena kuin se esitetään Sanassa. Mitä luimme hetki sitten?:

”Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet…”

”Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi…”

Olisikohan syytä tarkistaa käsityksemme Pyhän Hengen pilkasta? Se ei taida olla yksittäinen teko, vaan asenne!