Kaikkinaisia ahdistuksia!

”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.” (2.Kor.1).

Olemme viime aikoina korostaneet vaeltamisen merkitystä hengellisessä elämässä. Oikealla tavalla vastaanotettu Sana on aina omanlaisensa Siemen, jonka on tarkoitus kasvaa ja kehittyä meissä vaelluksemme aikana. Mistä oikein on niin monille tullut käsitys paikalleen jäämisestä ja kaiken hengellisen elämän turvallisesta asemasta tarkkailemisesta?

Olen vastoin kaikkea inhimillistä ajattelua ja näkemystä joutunut toteamaan aivan nuoresta pojasta asti, että aito hengellinen kokemus panee meidät liikkeelle tavalla, joka saa aikaan hengellistä hengästymistä ja jopa kaikenlaisia ahdistuksiakin. Useimmiten, kun ajattelemme tätä ”hengellistä ahdistusta”, perustuu se vain omaan mukavuudenrakkauteemme, ei jumalalliseen suunnitelmaan!

Mieleeni tulee nyt sanankohta:

”Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut. Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. Tätä käske ja opeta.” (1.Tim.4).

Millä me ravitsemme itseämme säilyttääksemme hengellisen kuntomme? Todellisuudessa koko maailma on aina ollut täynnä ns. ”epäpyhiä ämmäin taruja”, joiden määrittämisen jätän lukijoilleni, haluten vain lainata veljemme Paavalin rohkeata ajatusmaailmaa ryhtymättä nimeämään mitään erityisiä hengellisiä opetuksia. Eikö olekin aikamoinen vertauskuva hyvin laajamittaisesta ”hengellisestä ilmapiiristä ja opetuksesta”?

Nämä ämmäin tarut ovat kulkeutuneet hengelliseen maailmaan opetuksena, joka on saavuttanut suuren suosion laajoissa piireissä! Miksi! Koska niistä puuttuvat kaikki jumalalliset vaikutukset, joista luemme esim. Hebrealaiskirjeen 4. luvusta:

”Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.”

Jo pelkkä tämän sanankohdan lukeminen aikaansaa joka kerta eräänlaista hengellistä hengästymistä, koska se korostaa hengellisen vaeltamisen ja kuntoutumisen välttämättömyyttä. Jo suomalainen viisaus toteaa: ”Ken itsensä lepohon heittää, on kuollut jo eläessään!” Nimenomaan tässä nukkuvien neitsyiden ajassa meidän on viimeinen hetki käsittää ero Jumalan tarkoittaman ja antaman levon ja ihmisen itsensä valitseman levon välillä! On aina ollut totta ja on vieläkin, että vaelluksellamme, matkallamme, ei kruunata sen paremmin alkua kuin ei puolimatkaakaan, vaan Jumalan antama loppu!

Luemme antaumuksella kuinka ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään, mutta miten on sen suhteen, että kirjaudumme väärään hengelliseen kuntokouluun, jonka opetus ja ohjelmat perustuvatkin ”ämmäin taruihin ja luulemuksiin”!

”Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. Tätä käske ja opeta.”

Miksi me näemme vaivaa ja antaudumme hengästyttäviin ja rasittaviinkin ponnisteluihin matkallamme?

”…mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.”

Ahkeroikaamme siis Hänen edessänsä, Joka on asettanut meidät hengelliselle juoksuradalle kilvoittelemaan voitonhalu sydämessämme! Aito lepo saavutetaan vain ahkeroimalla!