Miksi te etsitte Elävää kuolleitten joukosta? 7

”’Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös.’… … Niin he muistivat hänen sanansa.” (Luuk.24).

Mitä ihmiset todellisuudessa etsivät kaukaa ja kaikkialta, useimmiten joistakin maallisen mielen ja ajattelun luomista rakennelmista? Mitä on mahdollista löytää siitä, minkä inhimillinen mieli on luonut ja rakennellut? Eikö meidän kaiken maallisen keskellä tule etsiä enemmänkin kaikkea näkymätöntä, iankaikkista, mikä on kätkettynä luonnolliselta, langenneelta ihmismieleltä, mutta minkä Henki tahtoo tuoda lähellemme? Eikö kaiken etsimämme perusolemus olekin Jumalan Lihaksi Tulleessa Sanassa, Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, joka ei ole sidottu ihmisrakenteisiin temppeleihin eikä rakennelmiin? Mikä on selvästi loistava ydin jo usean päivän ajan käyttämässämme sanankohdassa?:

”Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös.’… … Niin he muistivat hänen sanansa.”

Muistammeko me Hänen, Herramme Jeesuksen Kristuksen Sanat, joita ei ole osoitettu vain joillekin entisaikojen veljillemme ja sisarillemme, vaan nimenomaan meille, juuri nyt eläville? Hän ei totisesti ole lainkaan siellä, mistä Häntä etsimme kaikenlaisten ihmistekoisten hengellisten rakennelmien houkuttelemina! En ole koskaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi, kuinka opettava ja selventävä tämä lainauksemme on meitäkin ajatellen! Mitä oli tuon aikaisten opetuslasten mielessä, mitä on meidänkin mielessämme etsiytyessämme entisaikojen hengellisille tapahtumapaikoille? Mitä on meillä kannettavamme, minkä kanssa lähestymme näitä paikkoja, ennen kaikkea pyhää hautaa?

”Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan.

Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa.” (Luuk.23).

Kuinka hyvin muistivat nämä Herran omat Hänen sanansa, kuinka hyvin he käsittivät niiden syvällisen merkityksen? Eivätkö heitä johtaneet ja määritelleet enemmänkin totutut tavat ja käytännöt, kuin se, mitä Herra oli niin pitkän aikaa heille puhunut ja heitä opettanut? Heille oli tärkeätä suorittaa Herralle viimeinen palvelus Hänen kuolemansa jälkeen:

”Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit.”

Mitä on meillä hengellisissä laukuissamme ja koreissamme suorittaessamme pyhiksi katsomiamme toimenpiteitämme Herramme hyväksi? Kuinka suuri usko ylösnousemukseen ja Jumalan Sanan toteutumiseen oli sadan naulan taakan kantajilla (naula = 327 grammaa), ja mitä tämä kuvainnollisesti kertoo meistä ja meidän toimenpiteistämme?

”Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata.” (Joh.19).

Kaikelle tuon aikaisten opetuslasten toiminnalle tuo asiallisen selityksen edellisen lainauksen loppuosa: ”…niinkuin juutalaisilla on tapana haudata.” Mutta miten on meidän suhteemme tässä myöhäisessä ajankohdassa? Mitä on laukuissamme sata naulaa ja joskus enemmänkin uskonnollisia toimenpiteitämme varten? Mikä merkitys voisi olla kaikella hyvänhajuisella, olkoon se sitten yrttejä tai jotakin muuta, kun jo vuosisatojen ajan on kaikunut Elävä Sana suurella kirkkaudella ja voimalla:

”’Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös.’… … Niin he muistivat hänen sanansa.”

MUISTAKAAMME MEKIN HERRAMME SANAT!