Miksi te etsitte Elävää kuolleitten joukosta? 5

”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.'" Niin he muistivat hänen sanansa.” (Luuk.24).

Puhuimme eilen Pyhän Maan ”hengellisistä rakennuksista” joiden tarkoitus voidaan nähdä hyvin moninaisella tavalla. On olemassa alkuperäinen ja niiden syntyyn vaikuttava tekijä, sekä useita tekijöitä, jotka ajan saatossa vaikuttavat kunkin aikakauden ihmisiin. Meidän tehtävämme ei ole arvostella ihmisten hengellisiä näkemyksiä ja tarkoitusperiä, mutta olemme hyvin suuressa vastuussa siitä, mitä kukin sisimmässään antaa kaiken vaikuttaa itseensä. Ei ole selvästikään kysymys vain joistakin Pyhän Maan rakennelmista, joiden merkitys ja tarkoitus vaihtelevat eri vaeltajien keskuudessa! Ihminen haluaa aina jollakin erityisellä tavalla huomioida erikoisiksi katsomansa hengelliset tapahtumat. Yksinkertaisin ja merkittävin huomioimistapa on jonkinlaisen pyhätön rakentaminen jollekin merkittävälle tapahtumapaikalle, ei vain Pyhällä Maalla, vaan kaikkialla minne ihminen astuu.

Kuten jo totesimme, meidän tehtävämme ei niinkään ole arvostella muiden tekemisiä ja pyhiksi katsomia asioita, vaan meidän jokaisen on tehtävä koko kristillisen vaelluksemme ajan valintoja ja ratkaisuja, jotka vaikuttavat hengellisen elämämme kehitykseen tai sen pysähtymiseen jollekin merkittäväksi katsomallemme paikalle tai vaiheelle. Puhuessamme ja ajatellessamme rakentamista, on ensimmäinen mieleen tuleva asia se, että tämä ei tapahdu liikkeessä ollessa, vaan vaatii pysähtymisen.

”Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: ’Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden.’” (Matt.17).

Pietari kohtasi hyvin merkittävän hengellisen kokemuksen, johon hän olisi tahtonut jäädä pidemmäksikin aikaa pysähtymällä rakentamaan jopa kolme eri majaa, rakennelmaa. Mitä kaikkea hänen mielessään sitten olikin, sitä ei ole meille kerrottu. Mitä hänestä tiedämme muiden sanankohtien perusteella, oli hän hyvin impulsiivinen ja herkästi innostuva Herran seuraaja, joka mielestämme innostui aivan liiaksi tietyissä tilanteissa, haluten jopa kävellä veden päällä ja mennä Herran kanssa vankilaan!

Herrallamme oli aivan oma tiensä, jonka saneli ikuinen suunnitelma, joka oli laadittu jo ennen maailman perustamista. Niinpä ei tuona Kirkastusvuoren päivänä ollut mahdollista pysähtyä jonkinlaisen rakentamisen johdosta, muistomerkin laatimisen johdosta, koska koko tapahtumasta ei saanut edes kertoa ennen Herramme ylösnousemusta!

Emme selvästikään puhu nyt vain joistakin maallisista rakennelmista ja niiden suunnittelusta, vaan varmastikin yksi merkittävimmistä murheen aiheista hengellisessä elämässä on ihmisen pohjaton tarve pysähtyä kesken hengellistä vaellustaan rakentaakseen minkä tahansa ”hengellisen rakennelman tai barrikadin”, jonka taakse, päälle tai alle hän voi asettua erottautuakseen tavalla tai toisella toisista saman tien matkaajista! Tämä voi tapahtua vain perääntymällä ja uudelleen tarttumalla asioihin, jotka jo aikanaan on hylännyt väärinä, mutta joiden avulla voi kierolla tavalla luoda jonkinlaisen oman ”hengellisen imperiumin”.

”Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” (Gal.2).

”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.” (2.Kor.10).