Social Icons

Pages

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Miksi te etsitte Elävää kuolleitten joukosta? 2


”…joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon valkeus pimeydestä’, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.” (2.Kor.4).

Mitä me olemme aina ajatelleet tämän sanankohdan yhteydessä? Keneen tai keihin ovat katseemme aina kohdistuneet ja keitä olemme enemmän tai vähemmän kauhistelleet ja ihmetelleet?

”…joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.”

Takanamme on vuosituhantinen kirkkohistoria ja hengellinen kehitys. Mitä tämä ”kehitys” on tuonut mukanaan? Mitä se kertoo meille tässä ajassa, jota usein kuvataan rakkaudettomuuden, rakkauden kylmenemisen ajaksi? Mitä on se, mitä kristillinen maailma tarjoaa tämän ajan ihmiselle, haluten asettaa hänet omalle paikalleen kristillisessä maailmankatsomuksessaan? Mitä on tullut ja tulee asetetuksi etsivän ihmisen eteen vastaukseksi hänen jumalakaipuulleen? Kaikesta luopumuksesta huolimatta on tuskin milloinkaan ollut tarjolla niin paljon ”hengellisyyttä” kuin tässä ajassa, mutta mitä tuo ”hengellisyys” pitää sisässään?

Kuuntelin eilen illalla ennen nukahtamistani ensimmäistä Johanneksen kirjettä. Sieltä mieleeni jäivät ensimmäisestä luvusta soimaan sanat:

”Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen. Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.”

Miksi kaikesta kristillisyydestä huolimatta ilomme on kaikkea muuta kuin täydellistä, ja miksi jakautuminen ei lopu vaan oikeastaan jatkuu entistä kiivaampana näennäisestä yhteiskristillisyydestä huolimatta? Kristillisen nimen alle asettuminen ei vielä lainkaan merkitse valkeudessa vaeltamista – tarkoitamme tällä sitä Valkeutta, josta Raamattu puhuu!

”Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.”

Mitä ja ketä on kautta aikojen julistettu Kristuksen Jeesuksen sijasta jo Raamatun alkulehdistä alkaen? Kuinka sokeita olemmekaan olleet aivan käsittämättömän laajamittaiselle henkilökohtaisen kunnian etsimiselle ja todellisen palveluhengen puuttumiselle! Aidon uskovaisen lipussa voi lukea ainoastaan Yksi Nimi, joka meille on annettu! ”Herra Jeesus Kristus”!

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt. 4).

Mihin perustuu kaikki hengellinen hapuileminen ja kaikki se pimeys, mikä valon sijasta on vallannut hengelliset ilmapiirit?

”…joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.”

Jos Kristuksen kasvojen valo ei loistakaan meistä, niin millaista on se valo, joka sisimmästämme leviää?

”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matt.6).

Eiköhän tässä ole vastaus moniin hengellisiin kysymyksiimme! Tutkikaamme siis todella tarkoin mikä ja millainen valo meitä valaisee!

”Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text