”…joiden mielet
tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka
lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Sillä
me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me
teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon valkeus
pimeydestä’, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen,
sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.”
(2.Kor.4).
Mitä me olemme aina ajatelleet tämän sanankohdan yhteydessä?
Keneen tai keihin ovat katseemme aina kohdistuneet ja keitä olemme enemmän tai
vähemmän kauhistelleet ja ihmetelleet?
”…joiden mielet
tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka
lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.”
Takanamme on vuosituhantinen kirkkohistoria ja hengellinen
kehitys. Mitä tämä ”kehitys” on tuonut mukanaan? Mitä se kertoo meille tässä
ajassa, jota usein kuvataan rakkaudettomuuden, rakkauden kylmenemisen ajaksi? Mitä
on se, mitä kristillinen maailma tarjoaa tämän ajan ihmiselle, haluten asettaa
hänet omalle paikalleen kristillisessä maailmankatsomuksessaan? Mitä on tullut
ja tulee asetetuksi etsivän ihmisen eteen vastaukseksi hänen jumalakaipuulleen?
Kaikesta luopumuksesta huolimatta on tuskin milloinkaan ollut tarjolla niin
paljon ”hengellisyyttä” kuin tässä ajassa, mutta mitä tuo ”hengellisyys” pitää
sisässään?
Kuuntelin eilen illalla ennen nukahtamistani ensimmäistä
Johanneksen kirjettä. Sieltä mieleeni jäivät ensimmäisestä luvusta soimaan
sanat:
”Ja tämän me
kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen. Ja tämä on se sanoma, jonka
olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on
valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on
yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme
emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on
valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa,
veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.”
Miksi kaikesta kristillisyydestä huolimatta ilomme on
kaikkea muuta kuin täydellistä, ja miksi jakautuminen ei lopu vaan oikeastaan
jatkuu entistä kiivaampana näennäisestä yhteiskristillisyydestä huolimatta? Kristillisen
nimen alle asettuminen ei vielä lainkaan merkitse valkeudessa vaeltamista –
tarkoitamme tällä sitä Valkeutta, josta Raamattu puhuu!
”Sillä me emme julista
itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne
Jeesuksen tähden.”
Mitä ja ketä on kautta aikojen julistettu Kristuksen
Jeesuksen sijasta jo Raamatun alkulehdistä alkaen? Kuinka sokeita olemmekaan olleet aivan käsittämättömän
laajamittaiselle henkilökohtaisen kunnian etsimiselle ja todellisen
palveluhengen puuttumiselle! Aidon uskovaisen lipussa voi lukea
ainoastaan Yksi Nimi, joka meille on annettu! ”Herra Jeesus Kristus”!
”Eikä ole pelastusta
yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu,
jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt. 4).
Mihin perustuu kaikki hengellinen hapuileminen ja kaikki se
pimeys, mikä valon sijasta on vallannut hengelliset ilmapiirit?
”…joka loisti
sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa
Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.”
Jos Kristuksen kasvojen valo ei loistakaan meistä, niin millaista
on se valo, joka sisimmästämme leviää?
”Sillä missä sinun
aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis
silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on
viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on,
on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa;
sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja
toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matt.6).
Eiköhän tässä ole vastaus moniin hengellisiin kysymyksiimme!
Tutkikaamme siis todella tarkoin mikä ja millainen valo meitä valaisee!
”Jos siis se valo,
joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti