Me emme ole tästä maailmasta! 2

”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi.'” (Joh.15).

En yhtään pidä siitä tosiasiasta, että helteet niin suuresti vaikuttavat elämääni. Olen ollut todella väsynyt ja nyt on toinen päivä jota voin pitää itselleni sopivana! Väsymys ei kuitenkaan katoa hetkessä, vaikka onkin viileämpää.

Parin päivän ajan mielessäni on toistunut ajatus Jumalan Sanasta:

”Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.” (Hebr.11).

Miten on meidän suhteemme tässä viimeisessä ajassa? Mitä me odotamme, mitä me etsimme, mistä me puhumme? Mitä ilmaisevat sanamme ja tekomme niissä piireissä, joissa liikumme? Kuinka ratkaiseva merkitys elämällemme ja olemuksellemme sisältyykään sanoihin, jotka ovat toistuneet mielessäni!:

”…tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.”

Mihin me samaistumme, mihin me tunnemme kuuluvamme? Mikä meitä ohjaa päivittäin ja hetkittäin, mikä on suuntamme, mitä me kaipaamme ja etsimme?

”Sillä kirjoitettu on: ’Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.’ Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan…” (1.Piet.1).

Käsitämmekö todella mihin muukalaisuutemme ja tähän maailmaan kuulumattomuutemme perustuu?

”Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” (Joh.17).

Mitä Sana on tehnyt meille, vaikuttanut meissä Pyhän Hengen voiman kautta? Muukalaisuutemme perustuu uudestisyntymäämme, joka on tehnyt meistä pyhien kansalaisia, pyhää kansaa, jonka alkuperä on Hänessä, joka antoi Itsensä ostaaksensa meidät omalla Verellään takaisin aitoon ja jumalalliseen sukulaissuhteeseen!

”Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota. Tee palvelijallesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin sinun sanaasi. Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä. Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi. Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi.” (Ps.119).

Sanan merkitys korostuu siis päivä päivältä, koska siinä on koko elämämme!