Me emme ole tästä maailmasta! 3

”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi.'” (Joh.15).

Kun kohtaamme henkilöitä eri kulttuureista ja eri maanosista, ovat he peräisin samoista esivanhemmista meidän kanssamme (Adam ja Eeva), eli he ovat tässä mielessä samassa ihmisarvossa meidän kanssamme. Ihmisarvoa ei vähennä se, että eri kansallisuuksien kohdalla voimme havaita tekijöitä, jotka ulkonaisesti erottavat heidät meistä. Eri kansallisuuksilla on erilaisia kehollisia piirteitä, jotka kertovat meille ainakin jossakin määrin mistä päin maailmaa he tulevat.

Me olemme aivan väärällä tavalla oppineet arvostamaan vaaleata ihonväriä erikoisominaisuutena siinä määrin, että erilaiset katastrofit järkyttävät meitä aivan riippuen kuolleiden ihonväristä – kysymys on niin omaatuntoa kolkuttavasta asiasta, että harva rohkenee lausua sen julki. Todellisuus paljastuu kuitenkin selvääkin selvemmin uutisoinnin laajuudesta tai sen puutteesta. Kuka tiedottaisi laajalle yleisölle kaiken viittaavan siihen, että ensimmäiset ihmiset olivat selvästikin nykytiedon mukaan melko tummaihoisia?

Mitä tahdomme tällä sanoa? Millaisia ajatuksia mielessämme liikkuu, mitä todella ajattelemme, miten vertailemme eri ihmisiä keskenään? Maallisessa mielessä uskovaisen tulisi tuntea vain yksi ihmisrotu ihonväristä riippumatta: ihminen! Mutta miltä näyttää sitten eri ”uskovien rotujen” suhteen kristillisissä piireissä, kristillisessä maailmassa? Löytyisikö tämän maan päältä ristiriitaisempaa aluetta, kun ajatellaan sitä, että meillä kaikilla on yhteisiä nimittäjiä sellaisessa määrin, ensimmäisellä sijalla Raamattu, jota yleisesti pidetään Jumalan Sanana, Hänen tahtonsa julkituomisena? Mihin perustuu ongelmamme, kun kaikki eri suunnat ammentavat tietonsa ja käsityksensä juuri nimenomaan tästä Kirjasta? Jumalan tahto on selvästi tuotu julki laajamittaisesti eri kohtien selittäessä toinen toistaan kokonaisvaltaisessa harmoniassa! Miten erottuvat eri ”uskovaisten rodut” maailmasta ja toisistaan? Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet? Kuinka harvat todella kulkevatkaan samassa tahdissa, samaan suuntaan, yhdessä toisten kanssa?

”Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?” (Aam.3).

Millaisia sopimuksia ovatkaan ihmiset keskenään tehneet kristillisellä alueella! Kaikki näkyvimmät yhdessä kulkemiset näyttävät perustuvan aivan väärään suuntaan kulkemiselle, mikä selviää lukemalla esim. edellä mainitsemamme luku kokonaan. Millainen kuva onkaan annettu kaipaavalle ja kaikesta huolimatta Jumalaa ja iankaikkista elämää etsivälle maailmalle kaiken ”uskonnollisen rotuvihan” ja Raamatun kanssa ristiriidassa olevan elämän kautta? Mikä on se sanankohta, joka tänä aamuna on innoitukseni lähteenä kaikelle kirjoittamalleni?

”Joka sanoo: ’Minä tunnen hänet’, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.” (1.Joh.2).

Millaisen todistuksen me ehkä tajuamattammekin annamme siitä Maailmasta, josta me olemme peräisin? Millainen ”rotu” me olemme tämän maailman silmissä, millaisia piirteitä meillä on, mitä väriä tunnustamme, mitä voidaan nähdä silmistämme, kasvoistamme, kehon kielestämme? Mitä kertoo todellisuus meidän kansalaisuudestamme, olemuksestamme, alkuperästämme? Uskottelemmeko vain niin itsellemme kuin kohtaamillemme ihmisillekin muukalaisuuttamme, toisesta maailmasta tulemistamme? Kuinka vakava ajatus onkaan tänään asetettu eteemme, elämän ja kuoleman välillä ratkaisevana tekijänä!

”Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.”

Kuinka tulisikaan muukalaisuutemme erottaa meidät kaikista muista ”kansallisuuksista”, sitä miettikäämme tarpeeksi pitkään!

”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” (Joh.17).