Hellettä!

Olen selvästikin kesän lapsi, kesällä syntyneenä. Omalla tavallaan iloitsen silti jokaisesta vuodenajasta, ehkä kesän jälkeen eniten keväästä. Olen jo lapsesta alkaen kokenut pitkäkestoisemmat hellekaudet melko uuvuttavina ja raskaina, valittaen huonovointisuutta lähes kaikkien muiden vain nauttiessa auringonpaisteesta ja lämmöstä. Kuinka ristiriitaisena olenkaan kokenut viimeisimmän hellekauden, joita on vain muutama sadassa vuodessa tällaisessa mittakaavassa, toukokuussa!

Olen voinut toista viikkoa todella huonosti, etenkin kun asuntoni on etelään päin. Aurinko alkaa lämmittää jo ennen klo 11, ja halutessani viileämpää ilmaa, voin avata makuuhuoneen ikkunan vasta klo 20 jälkeen. Parvekkeen oven avaamista ei voi kuvitellakaan, lämpötilan siellä pysyessä lähempänä 40 astetta koko päivän, laskien vain hiukan yön aikana. Tämä merkitsee myöskin sitä, että olohuoneessa lämpö nousee noin 26 asteeseen!

Olen siis ollut melkoisessa tokkurassa, käyttäen suurimman osan ajasta istumalla muutaman tuttavan kanssa pihakatoksen varjossa. Nyt on luvassa hiukan viileämpi jakso, joten kirjoittaminen saattaa taas onnistua.

En tiedä kuinka vahvaa persoonaa minun tulisi esittää ollakseni vain rohkaisuksi lukijoilleni. Olin laboratoriokokeissa ja lääkärissä pari päivää sitten, kuullen todella mieltäni järkyttäneen tiedon, jonka mukaan syöpäarvoni on noussut radikaalisti. Seuraava kontrolli on parin kuukauden päästä. Taistelen masennusta vastaan siinä määrin, että toivon voivani heittäytyä esirukoustenne varaan. Tapahtukoon Jumalan tahto elämässäni, olkoon se mikä tahansa! Kiitos rukouksistanne ja huokailuistanne!

Jos en jaksa kirjoittaa säännöllisesti, lukekaa vanhoja kirjoituksiani, joita on lähes 1400!