”…mutta keitä te olette?” 2

”…mutta paha henki vastasi heille sanoen: ’Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?’”

”Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa.’ Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa…” (Apt.19).

Keitä me todellakin olemme? Olemmeko tietoisia siitä, mikä kuuluu meidän olemukseemme, elämäämme, vai elämmekö elämäämme kaikenlaisissa mahdollisissa kuvitelmissa television ja elokuvien luoman mielikuvitusmaailman mukaisesti, samaistuen mieleistemme hahmojen kanssa? Mitä kaikkea olemmekaan kadottaneet, menettäneet nykytekniikan vaikutuksesta, oikeastaan ollenkaan panematta sitä merkille!

Tekemäni vapaaehtoistyön piirissä vuosikymmenien aikana olen pakostakin joutunut panemaan merkille kuinka suorastaan käsittämättömässä määrin ihmiset pakenevat todellista elämää samaistumalla kuvaruudun välittämien ihmisten ja hahmojen kanssa! Tämä kaikki on saanut sellaiset mittasuhteet, että sitä on suorastaan vaikea panna merkille, koska siitä on tullut ilmiselvä tottumus. Oman kokemuksen ja ihmisiltä kuultujen kertomusten perusteella voidaan nähdä aivan käsittämättömiä seikkoja, joihin emme tässä yhteydessä voi emmekä halua mennä. Yhtenä esimerkkinä, ehkä selvimpänä, voidaan kuitenkin mainita samaistumisen aiheuttamat loukkaantumiset ja syytökset, jotka perustuvat yksinomaan roolihahmojen kanssa samaistumiseen siinä määrin, ettei enää eroteta todellisuutta ja kuvitelmia!

Tämä kaikki on niin laajamittaista, että on todella vaikea päästä näkemään sen todellisia vaikutuksia, koska siitä on tullut omalla tavallaan osa meitä jokaista.

”’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa.’ Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa…”

Mitä tekemistä on lainauksellamme tämän kirjoituksen ja siinä esitettyjen asioiden kanssa? Koko samaistumisemme ja toisen ihmisen hahmoon mieltyminen perustuvat syvällisimpiin tarpeisiimme, ja niin surullista kuin se onkin, tämä johtaa aina jonkinlaisen edun tavoittelemiseen ja ”lainahöyheniin pukeutumiseen”!

Tiedämme Herramme maallisen vaelluksen aiheuttamasta ristiriidasta ja kateudesta sen aikaisten kirkonmiesten parissa, mikä sitten aikanaan johti kautta Jerusalemin kaikuviin huutoihin: ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!” Tämä kateuden ja oman edun ensimmäiseksi sijoittaminen ei tullut esiin vain Herramme kohdalla, vaan siitä on joutunut osalliseksi jokainen todellinen opetuslapsi, jonka elämässä on tullut julki yleisestä linjasta poikkeavaa, ihmisten huomion herättävää! Ajatelkaamme Stefanusta, jonka kivittämistä Paavalikin oli asianosaisena todistamassa! Mitä kaikkea joutuikaan Paavali sittemmin todistamaan uudessa kutsumuksessaan! Hänen kauttaan tapahtui niin paljon, että ei ollut harvinaista eikä ehkä ainoa kerta:

”Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa ja sanoi: ’Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen.’ Mutta Pietari sanoi hänelle: ’Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.’” (Apt.8).

Simon samaistui sinänsä hyvään asiaan, mutta väärässä tarkoituksessa ja rahankiilto silmissään, ollaksensa jotakin enemmän kuin mitä hänelle hengellisesti oli suotu ja mahdollista! Teemme varmastikin Simonille vääryyttä jos rajaamme opetuksemme vain häneen harvinaislaatuisena vääräsydämisenä! Kirjoittaja ei halua olla vääräsydäminen eikä ilkeä, mutta jokin hänen sisimmässään vakuuttaa, jo omien vuosikymmenien kokemusten perusteella, että Simonin suku ei kadonnut hänen mukanaan, vaan koko kristillinen maailma on tulvillaan samanmielisiä ”sananpalvelijoita”!

Emme kai enää ihmettele papin poikien samaistumista ja ihastumista Paavaliin?

”’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa.’ Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa…”

Vasta juuri nyt todella panen lainauksessamme merkille sanat: ”Ja niiden joukossa… oli myös”! Siispä Skeuaan ja joidenkin muiden suvut jatkavat olemassaoloaan meidän ajassamme!