Ei ihmisiltä saatu! 1

”…että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä…” (Gal.1).

”Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1).

Miksi meitä kuljetetaan sellaisessa määrin teillä ja poluilla, joita emme itse ”alunpitäenkään” olisi valinnut? Unohdammekohan ajoittain, tai aika useinkin, millaisen valinnan olemme tehneet lähtiessämme seuraamaan Herraamme Jeesusta Kristusta? Eikö Hän ilman minkäänlaista väärinymmärtämisen mahdollisuutta sanonut meille jokaiselle mitä henkilökohtaisimmin, aivan erityinen rakkaus silmissään ja katseessaan?:

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh.14).

Me teemme elämämme aikana monenlaisia, lukemattomia ratkaisuja, mutta on yksi alue, jolla meidän ratkaisujamme ei enää kysytä ollessamme jo matkalla! Juuri tänä vaikeana ja myrskyisenä aikana emme voi olla jatkuvasti korostamatta, että meidän on hyväksyttävä kaikki ristintiellä kohtaamamme, niin hyvä kuin omasta mielestämme pahakin. Job aivan selvästi on annettu esikuvaksemme tässä viimeisessä ajassa ennen Herran tulemusta.

”Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella. Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.” (Jaak.5).

Job joutui aikanaan sellaiseen kouluun, jota hän ei olisi elämänsä varhaisempina hetkinä uskonut olevan olemassakaan. Hänen ”opettajansa” olivat täynnä kaikenlaisia opettavia asioita, joita ei voi sanoa pahoiksi, mutta sormi pystyssä opettaminen ei ole koskaan ollut todella tehokasta, vaan usein sydämetöntä nimenomaan totuuksien peräkkäin latelemisen johdosta!

”…vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei.' Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” (Matt.5).

Mistä meitä kaiken tämän perusteella halutaan varoittaa? Liialliselta selittelyltä ja totuuksien soveltamiselta toisiin matkamiehiin! Meidän odotetaan olevan Isämme lapsia, jotka omaavat saman asenteen kuin Herramme Jeesus Kristus, jolla ei ollut omia, erinomaisilta kuulostavia ajatuksia, joilla vannotetaan tai eristetään tiettyjä tarkoituksia tai henkilöitä seuraamaan!

”…vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei.' Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” (Matt.5).

Miksi Evankeliumi ei leviä tehokkaammin ja miksi näemme kristillisessä elämässä enemmän pahaa kuin hyvää? Pahan saatua niin suuren vallan kaikenlaisten lisäysten johdosta, niin että varsinainen totuus on peittynyt selitysten ja inhimillisten vaikutteiden alle!

Me emme voi puhua pois elämästämme kaikkea epämieluista ja antaa omia selityksiämme omaatuntoamme kolkuttaville asioille. Mitä on meille kautta kristillisen elämämme vakuutettu?:

”Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'” (Matt.4).

Jokaisesta sanasta, satuttavastakin!

”Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?” (Job 2).

”Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.”

Olkoon siis katseemme enemmän päämäärässämme, lopussamme!