En mistään maan päällä huoli! 2

”Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.” (Ps.73).

Mikä on niin tärkeää Herran luona pysymisessä ja Hänessä riippumisessa? Meidän on elettävä tässä aivan viimeisimmässä ajassa olosuhteissa, joita emme juuri tällaisina osanneet odottaa. Sisäinen ääni varoittaa meitä mukautumasta tämän maailmanajan mukaan.

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.” (Room.12).

Kuinka lohdullisia ajatuksia lainauksemme sisältääkään! Jumalan tahdon etsiminen on aina uskovaisen ensimmäinen ja kriittisin tarve olosuhteista riippumatta. Vihamieliset voimat ovat aivan Koreoiden välisen rintaman kaiutinpattereiden tavoin kuuluttamassa meille informaatiota, joka sotii meille tarkoitettuja asenteita vastaan. Tämä aika saa monet kuvittelemaan itsestään kaikenlaista kohtuutonta ja epätodellista, minkä uskotaan olevan vastaus ajan vaatimuksiin. Sana kuitenkin antaa ymmärtää Esivaltamme odottavan meiltä vain kohtuullisia asioita ja asenteita!

”…ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.”

Uskovaisinakin me olemme vain ihmisiä niin kauan kuin olemme tässä kehossamme maallisina olentoina, toki elävinä sieluina, mutta täysin riippuvaisina Hänestä, Joka niin suuresti välittää meistä ja rakastaa meitä:

”’…ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.” (1.Kor.15).

Tässä ahdistavassa ajassa emme tarvitse inhimillistä viisautta ja tämän maailman tietoa, vaan sisimpämme todellinen kaipaus ja odotus koskevat Viimeisen Adamimme läheisyyttä siinä määrin, että juuri tässä ajassa pääsemme kokemaan Hänen eläväksi tekevän Henkensä!

”Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.” (Room.8).

Eräänlainen tappiomieliala näyttää valtaavan alaa rakkaiden veljien ja sisarten keskuudessa, ehkä suurimmassa määrin mitä erilaisimpien vaivojen ja sairauksien johdosta, jotka vaikuttavat mielialaankin. Itse en tässä tilassa ole kykenevä matkustamaan kauemmaksi ja tuntemukset alkavat olla niin minun kuin muidenkin osalta kuin Hesekielin näkemien kuivien luiden kohdalla:

”Herran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Herran hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita. Ja hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso, niitä oli hyvin paljon laakson kamaralla, ja katso, ne olivat hyvin kuivia. Niin hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?’ Mutta minä sanoin: ’Herra, Herra, sinä sen tiedät.’ Niin hän sanoi minulle: ’Ennusta näistä luista ja sano niille: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi.’” (Hes.37)

Tiedämme tämän näyn koskevan ensisijaisesti israelilaisia, mutta se näyttää olevan selvä kuva meistäkin Jumalan kansana! Kuinka tarpeen onkaan meille:

”…niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.”

”Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jes.40).