Usko on…

”Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.” (1.Tim.1).

”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä…” (Hebr.13).

Olemme useinkin viitanneet edelliseen sanankohtaan, mutta olemme ikään kuin lukeneet jokaisen lauseen erillisenä ajatuksena. Mutta mitä ajatuksia meille herää, jos luemme ne yhdessä, yhteen kuuluvina? Varmastikin painavin ajatus on: ”Jeesus Kristus on sama…”! Mitä olemme olleet kuitenkin todistamassa jo oman elämämme aikana mitä erilaisimmista ilmenemisistä, joissa painotus jostakin syystä on tullut ensimmäisen lauseen ylle:

”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.”

Onko tämä ajatus esitetty niin huonosti, että lukemattomat ihmiset käsittävät sen jonkun ihmisen seuraamiseksi ja hänen elämänsä imitoimiseksi pienintä piirtoa myöten, viettäen hänen muistojuhlaansa koko loppuelämän ajan, jopa nauttien samoja ruokia ja herkkuja kuin hän? Tarkoittaako tämä sanasta sanaan pitäytymistä hänen puheisiinsa ja ajatuksiinsa? Kuinka usein seuraajat ovatkaan olleet aiheuttamassa hänen vaelluksensa päättymisen, imitoinnin johdosta, mitä suurimpaan häpeään, jonka kanssa hänellä ei todellisuudessa ole mitään tekemistä! Ei, ei ja ei, mikään ajatus Jumalan Sanassa ei ole huonosti esitetty, vaan kaikki väärinymmärrys on malttamattomissa lukijoissa, jotka etsivät, ei johtajansa, vaan omaa kunniaansa, luoden monenlaisten ja vieraiden oppien ilmapiirin!

Mitä lainauksemme sanoo aivan kirjaimellisesti ja ilman väärinymmärtämisen mahdollisuutta?:

”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.”

Muistettavaksi on tarkoitettu Puhuttu Jumalan Sana ja sen tarkoitus tulla eletyksi Elämäksi kuulijoissansa! Juuri tässä ajassa on mitä tärkeintä pysyä tässä ajatuksessa:

”Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.” (Jaak.5).

Meitä ei ole tarkoitettu seuraamaan ihmistä, vaan hänen todistustansa, uskoansa! Millaisia esimerkkejä meidän tuleekaan olla niille, jotka seuraavat päivittäistä elämäämme ja uskoamme, nähdäksensä elämmekö puheidemme mukaan!

”Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa. Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani. Juuri sentähden minä lähetin teille Timoteuksen, joka on minun rakas ja uskollinen poikani Herrassa; hän on muistuttava teitä minun vaelluksestani Kristuksessa Jeesuksessa, sen mukaan kuin minä kaikkialla, joka seurakunnassa, opetan. Muutamat teistä ovat paisuneet pöyhkeiksi…” (1.Kor.4).

Paavali ei tässä puhu imitoimisesta ja hänessä kiinni riippumisesta, sillä olemme jo selvästi todistaneet Sanalla, Kenessä meidän tulee riippua kiinni! Kuinka voisimmekaan ripustautua mieheen, joka jo itse todistaa:

”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” (Room.7).

Kuinka surullista ja traagista onkaan se, kuinka ”uskollisimmat seuraajat ja johtajan palvojat” toteuttavat juuri sitä, minkä Paavali toteaa elämässään negatiiviseksi, välittämättä mitään hänen sanoistaan!:

”…hän on muistuttava teitä minun vaelluksestani Kristuksessa Jeesuksessa, sen mukaan kuin minä kaikkialla, joka seurakunnassa, opetan. Muutamat teistä ovat paisuneet pöyhkeiksi…”