En mistään maan päällä huoli! 3

”Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.” (Ps.73).

Olemme katoavaisuuden alla uskovaisuudestamme huolimatta. Kehomme ei ole loistossaan kuin lyhyen hetken, jos sitäkään. En milloinkaan unohda tiedeohjelmaa, joka todisti ohjelmoidun kuoleman jokaisessa solussamme. Mitä luimme aivan hiljattain?:

”Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.” (1.Kor.15).

Tämä on jumalallinen Totuus meistä ja elämästämme tämän maan päällä. Meidän tulee vain kiintyä oikeisiin asioihin, eikä rakentaa koko olemustamme maallisen varaan, jonka ylle ihminen on omilla asenteillaan ja toimillaan tuonut tuomion: jokaiseen soluumme on syntiinlankeemuksen johdosta sisällytetty ajastettu kuolema! On kuitenkin Eräs, joka ei halunnut meidän jäävän tämän kuoleman piirin valtaan, vaan tuli tuomaan meille aivan uudenlaisen toivon:

”’…ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.” (1.Kor.15).

Tämä Eläväksi Tekevä Henki on Ikuinen Henki ja Kallio, joka ei alkanut olemassaoloaan vasta ensimmäisenä jouluna, vaikka niin ajattelevat useimmat maan matkamiehet.

”Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.”

Emme tämän inhimillisen olotilamme aikana kykene loppuun asti ymmärtämään mihin olemme sitoutuneet maallisina astioina, mutta kantaen sisimmässämme jotakin aivan ainutlaatuista, mikä peittää alleen kaiken vanhenemisen ja inhimillisen kärsimyksen! Mitä toteaa veljemme Paavalikin?:

”Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu.’ ’Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?’” (1.Kor.15).

Voidaksemme paeta ohjelmoitua kuolemaa, on meidän kaiken maallisen kärsimyksen ja ahdistuksen keskellä etsiydyttävä hetki hetkeltä läheisempään yhteyteen tähän Kallioomme, joka on ainoa pakopaikka kuolemattomalle sielullemme! Hän on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti, ja siksi Hän on Kuoleman Voittaja ja Elämän Lähde!

”…ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.” (1.Kor.10).

Mekin olemme eräänlaisella erämaavaelluksella nauttien hengellisestä ruoasta ja hengellisestä juomasta, mutta meidän on päästävä käsittämään mitä se tarkoittaa kaikessa vakavuudessaan! Sitä korostaa otsikkolainauksemme:

”Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.”

Kuinka tärkeä onkaan aito uudestisyntymä ja oikea asenne kaikkeen kuulemaamme ja näkemäämme!

”Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.” (1.Kor.10).

”Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.” (1.Tim.1).