”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme
hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa,
joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua
taivaalliseen majaamme, sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei
meitä enää havaita alastomiksi. Sillä me, jotka olemme tässä majassa,
huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että
elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. Mutta se, joka on valmistanut meidät
juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.”
(2.Kor.5).
Olen täysin vakuuttunut siitä,
että elämme aivan erikoisella tavalla ajassa, jossa meitä koetellaan ja
riisutaan moninaisesti, sen tapahtuessa tavalla, joka ei läheskään aina
miellytä lihallista, maallista mieltämme. Tämä maa, maapallo, jossa elämme ja
olemme, on valmistelujen ja hengellisen kehityksen paikka kaikille niille,
jotka on tarkoitettu elämään ajan rajan tuolla puolen. Jotta siirtymisemme
tuonpuoleiseen onnistuisi, on otettava todella vakavasti Hengen puhe, joka on
jo kaikunut vuosituhansien ajan, mutta joka eräänä päivänä kaikuu itse kunkin kohdalla
viimeistä kertaa!
”Sillä sinä sanot:
Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että
juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä
neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit,
ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi,
ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.” (Ilm.3).
Me ajattelemme ja tutkistelemme
kaikkea aivan liian inhimillisestä näkökulmasta. Kirjoitimme viimeksi
valkoisesta viitasta, jonka jokainen hääjuhliin osallistuja on saava Karitsan
häissä. Useammassakin maassa on tapana, että hääjuhlaan osallistujat puetaan
talon puolesta, eli kenenkään oma vaatetus ei ole näkyvissä. Meidänkään kohdallamme
ei siis tule kysymykseen jonkinlainen oma vaatetus, vaan kaikki oma on
riisuttava pois! Jos ei näin olisi, saatettaisiin ainakin maallisella alueella
joutua kohtaamaan kaikenlaista epämieluista tuoksua. Kuinka tärkeä onkaan
Evankeliumiin sisältyvä sanoma puhdistautumisesta kaikesta maallisesta liasta!
”Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli
kaikki meidän vanhurskautemme.” (Jes.64).
”…että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen
vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua
mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on
luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Pankaa sentähden pois valhe ja
puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme
jäseniä.” (Ef.4).
Jotta todella voisimme olla
totuudessa ja puhua vain totta, sisältää meiltä odotettu riisuutuminen
erottautumisen kaikesta turmelevasta ja lähimmäistämme vahingoittavasta. Kautta
aikojen on mieltäni eniten järkyttänyt kaikenlainen totuuden vastainen opetus
ja käytös eri uskonnollisten yhteisöjen piirissä. Kuinka tärkeä ajatus
sisältyykään sanoihin:
”…ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka
Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.”
Monella on sellainen käsitys,
että viitta on niin laaja, että sen voi pukea kaiken entisen ja oman puetuksen
päälle. Tämä luulo on todella väärä ja vahingollinen, estäen meitä toimimasta
oikealla tavalla!
”Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä
kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.”
Oma puetuksemme on todella
petollinen ja kaikenlaista saastaisuutta ja vääryyttä sisältävä, merkiten
alastomuutta Jumalan silmissä. Maallinen valta ja politiikka ovat useimpien
mielestä todella petollista ja valheellista, mutta mitä sanoisimme siitä, että
uskonnollisissa piireissä ei vain valehdella, vaan eletään suoranaisessa
valheellisuuden maailmassa! Kun valhe tarpeeksi leviää ja saastuttaa
ilmapiirin, muodostaa se yhteisöllisen valheen!
”Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois
pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme
säädyllisesti, niinkuin päivällä…” (Room.13).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti