Hänelle annetun viisauden mukaan!

”Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä; ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.” (2.Piet.3).

Kirjoitimme viimeksi Paavalista ja hänen tehtävästään Jumalan ja ihmisten edessä. Lainauksemme Pietarin kirjeestä todistaa meille ilman mitään vastaan väittämistä, että Paavali sisältyy siihen joukkoon, josta kirjoitetaan:

”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2.Piet.1).

Seurakunta kulki keskiajalla todellisen pimeyden lävitse maksaen kovan hinnan Totuudessa pysymisestä. Huomaamme ja tiedostamme sitä tai emme, elämme juuri nyt aivan ainutlaatuisessa pimeydessä, jossa on suorastaan elinehtomme:

”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta…”

Olemme saaneet elää todellisessa ja ainutlaatuisessa armon ajassa, kuullen Sanan Totuutta enemmän tai vähemmän syvällisesti julistettuna. Itse asiassa koko Sana on profeetallista ja kattaa koko tuntemamme historian ja iankaikkisuudenkin. Sen kautta käsitämme juuri elämässämme hetkessä kaikella olevan oman aikansa, minkä johdosta myöskin joudumme tiedostamaan Armollisen Herramme armon muuttuvan jonakin hetkenä tuomioksi. Niin kuin ihminen itse, enemmän tai vähemmän tiedostaen, kääntää selkänsä Luojallensa ja Jumalallensa, niin Herrakin on oman Sanansa mukaisesti kääntävä selkänsä jumalattomalle (muotojumaliselle) maailmalle:

”Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.” (2.Piet.1).

Jos kirjoittaja on jotakin oppinut viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana, niin se sisältyy sanoihin:

”…ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä…”

On olemassa henkistä ja maallista ahneutta. Henkiseen ja samalla hengelliseen ahneuteen sisältyy jo monesti lainaamamme Ahmed Ahneen sielunelämä, joka sai hänet kaikin tavoin toteuttamaan intohimoaan: ”Haluan kalifiksi kalifin paikalle!” Minkä määrän valheellisia sanoja olemmekaan saaneet kuulla menneiden vuosien aikana, useimmiten liittyen taloudellisiin seikkoihin, yhdellä sanalla julkituotuna: ”Rahaan”.

Ilman sen kummempia selityksiä jätämme itse kunkin pohdittavaksi:

”…niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä. Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä…” (1.Tim.6).