”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä
hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’; niin että me
turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi
ihminen minulle tehdä?’ Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille
Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa
heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä,
että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja
ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.” (Hebr.13).
Miksi me yksilöinä ja
hengellisinä yhteisöinä emme Jumalamme odottamalla tavalla koe todeksi, juuri
nyt ja tässä ajassa, kaikkea Hänen meille lahjoittamaansa ja tarjoamaansa? Me olemme
aina lainanneet ja lainaamme edelleenkin noita yhdeksää sanaa suurella
mielihyvällä:
”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”
Käsitämmekö kuitenkaan mitä ne
merkitsevät ja mitä niiden sisältö aivan todellisuuttakin todellisempana tuo
eteemme maailman historian suurimpana ja merkittävimpänä haasteena? Tämä haaste
haluaa vetää ja sulkea meidät sisällensä ikiaikojen Totuutena ja ainoana
mahdollisuutena tulla ja olla osallisena Jumalan Lapseuteen ja Elämään Hänen kanssansa
iankaikkisena olemuksena. Tämä maailma omalla tavallaan muuttuu koko ajan ja me
ihmisinä muutumme ja muutamme mieltämme, joskin Saarnaajan julkituomalla
muuttumattomuudella, eli olemalla eräänlaisia tuuliviirejä loputtoman
mielihyvän etsimisen ilmavirtauksissa! Olisikohan olemassa jotakin
vaihtelevaisempaa kuin ihmisen omavaltainen ja tyytymätön, Adamilta ja Eevalta
peritty mieli?
Ensimmäisellä ihmisellä oli
kaikki tarvittava ja enemmänkin, suoranainen ylenpalttisuus, mutta siitä
huolimatta hän kaipasi tyytymättömyydessänsä juuri sitä, mikä häneltä oli
kielletty hänelle vahingollisena! Tämä tuo meidät lainauksemme merkittävään
varoitukseen:
”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä
on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka
niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.”
Vasta ajan rajan tuolla puolen
tulemme käsittämään, miksi Jumalamme salli ensimmäisen harhaopettajan, valheen
isän, astua Eevan eteen näkemyksinensä ja opetuksinensa, jotka eivät
perustuneet suureen sanatulvaan, vaan vain yhden Jumalan esittämän ajatuksen
epäilemiseen! Vain muutama sana, ja esi-isämme astuivat suuren ja erottavan kuilun
ylitse. Tästä on sitten seurauksena kaikki ihmistä kohdannut ja kohtaava
ajallisuus ja kuolema! Vain yhden kohdan rikkominen, epäileminen! Pankaamme
merkille, että on eräs, joka on sama tässä ajassa, huom., tässä ajassa!
”Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette
kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te
tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei
pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu
omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. Mutta minua te ette usko,
sentähden että minä sanon totuuden.” (Joh.8).
Tässäkin ajassa meidän on
ratkaistava kahden toisistaan täydellisesti eroavan voiman välillä. Murhan siemen
on jo yhden Jumalan Sanan epäilemisessä ja rikkomisessa! Ihmiskunnan suurin
onnettomuus on väärän totuuden, eli valheen uskomisessa ja noudattamisessa. Kuinka
häpeällistä onkaan antaa itsensä tulla vietellyksi ja petetyksi Eevan lailla!:
”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä
on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka
niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.”
On vain Yksi, joka on sama eilen
ja tänään ja iankaikkisesti! Siksi on totta kaikki mitä Hänen suustansa lähtee:
”Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette
kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te
tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei
pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa,
sillä hän on valhettelija ja sen isä. Mutta minua te ette usko, sentähden että
minä sanon totuuden.” (Joh.8).
Olisikohan tässä syy siihen,
miksi kaikesta huolimatta niin moni esittää Hänelle kysymyksen:
”Kuka sinä olet?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti