Myrskyn merkit

”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.” (1.Tim.6).

Mitä me tahdomme voittaa ja minkä puolesta toimimme? Lainauksemme perusteella on selvästikin erilaisia voittoja, mutta onko tavoittelemamme voitto suuri vain pieni? Niin maallinen maailma kuin uskonnollinen maailmakin ovat saman hengen vallassa, joka saa ihmiset tavoittelemaan aina vain parempaa elämää. Ja mikä hämmästyttävintä, mitä enemmän ihmisellä on kaikenlaista maalliseksi hyväksi määriteltävää, sitä tyytymättömämpi hän on sen hetkiseen tilaansa! Mitä on siis tehtävissä kaiken tämän ”voitollisuuden” keskellä, juuri nyt, tässä vihoviimeisessä ajassa?

Miten voimme suojella itsemme kaikelta edellä mainitulta turmeltuneisuudelta ollaksemme osallisia siihen voittoon ja tyytyväisyyteen, mistä lainauksemme puhuu? Kaiken turmeltuneisuuden takana on luopumus jumalayhteydestä ja Sanan kieltäminen niin hengessä kuin käytännössäkin. Hämäävintä tässä ajassa on jumalisuuden ulkokuori, joka sekin koostuu suuressa määrin tahdosta rikastua maallisesti. Missä on tämän maailman varallisuus, taloudellinen valta? Kirkollisessa hierarkiassa! Kaikki on niin lähellä meitä jokaista, että tarvitsemme aivan erikoislaatuiset lukulasit nähdäksemme todellisuuden! Raha ratkaisee kaiken tässäkin ajassa sellaisella tavalla, että koko olemassaolomme on sen johdosta uhattuna ja tulemme vielä näkemään suuren määrän sellaista, mistä emme pidä ja mitä koko maailma vielä tulee kauhistumaan!

Ensimmäistä kertaa olemme parin päivän ajan kuulleet virallisen tahon puhuvan ihmiskuntaa kohtaavasta katastrofista, joka väistämättä seuraa ilman todella merkittäviä toimenpiteitä ja muutoksia ihmisen asenteissa. Kun näin korkeat tahot puhuvat ihmiskuntaa kohtaavasta katastrofista, luulisi tämän ravistelevan ns. hengellisiä piirejäkin ja vähentävän tällaisten ilmaisujen tuottamaa pahennusta.

Mutta jos ja kun Jumalan Sanakin tuo esiin kaiken taustalla olevat tekijät, niin onko todellinen muutos mahdollinen, vaikka se ei kuulemma olekaan suoranainen taloudellinen ongelma? Vaikka ei olekaan kysymys suurista rahallisista summista, säilyy ihmisen pohjimmainen olemus sellaisenaan: hän ei halua luopua pienestäkään taloudellisesta edusta, rahan himon asuessa hänen olemuksessaan! Hänelle elämä on vain se, minkä hän maallisilla aisteillaan pystyy havaitsemaan! Miten on minun kohdallani, sinun kohdallasi tässä viimeisessä hetkessä? Mitä me odotamme, mihin me pyrimme, mihin on katseemme luotu?

”Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.”

Kuinka selvää kaikki olisikaan, ellei uskonnollisuus ja maallisuus olisi sellaisella tavalla kietoutuneet toisiinsa! Mikä todistaa tämän? Koko Raamattu, mutta erikoisella tavalla tulee mieleen kohta:

”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.” (1.Kor.15).

On siis mahdollista olla kristitty vain tämän elämän ajan, ilman jumalallista jatkuvuutta Hänen lapsenaan! Siksi kai moni on sitä mieltä, ettei ketään tule murehduttaa ikävillä asioilla, ja siksi ei enää juurikaan lauleta lauluja, joissa mainitaan Veri, tuomio ja kuolema!

Paras mahdollinen ohje iankaikkista elämäämme ajatellen on siis:

”Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.”