Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun
jossakin dokumentissa tiedemies riemullisena todisti tutkimuslaitoksensa.
geenikokeiden perusteella, jossakin vaiheessa julistavan kuoleman voitetuksi. Tämä
on ollut lukemattomien ihmisten toive ja sitä ovat tavoitelleet kaikenlaisten
uskomusten perusteella monet kuuluisat hallitsijat jo muinaisina aikoina. Kuinka
innokkaasti onkaan etsitty ns. Graalin maljaa ikuisen elämän antajana! Kaikki normaalin
ajattelun säilyttäneet tiedemiehet kuitenkin pysyvät dokumentin näkemyksessä,
joka osoittaa kuoleman olevan ohjelmoituna jokaiseen soluumme! Siitä johtuen
solumme uudistuvat koko elämämme ajan heti syntymästämme lähtien siihen hetkeen
asti, jolloin säädetty hetkemme koittaa ja solut lakkaavat toimimasta, tullen
kehoomme kätkettyjen organismien syömäksi. Mätäneminen alkaa kolmen vuorokauden
aikana.
”Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se
oli luola, ja sen suulla oli kivi. Jeesus sanoi: ’Ottakaa kivi pois.’ Martta, kuolleen
sisar, sanoi hänelle: ’Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa
neljättä päivää.’” (Joh.11).
Herramme joutui aikanaan
liikutuksen valtaan Lasaruksen tilan johdosta, ikuisuuden aaltojen lainehtiessa
tuossa hetkessä, kaiuttaen meillekin, Hänen omillensa, lohdutuksen ja toivon
sanomaa. Kuinka lähellä toisiaan ovatkaan aika ja ikuisuus, ja kuitenkin niin
kaukana toisistaan! Aika aikaansaa pitkästymistä ja erottaa niin ihmisiä kuin
asioitakin toisistaan, mutta Kuoleman Voittaja pysyy samana eilen ja tänään ja
iankaikkisesti. Millainen lohtu, millainen varmuus todellisuuden keskellä! Maallinen
olemuksemme ohjelmoituine kuolemineen ei olekaan lopullinen totuus Herran
Jeesuksen Kristuksen käskysanojen kaikuessa kohdallamme:
”Ottakaa kivi pois.”
Saman voisivat sanoa ja
sanovatkin lukemattomat tiedemiehet ja tavalliset kansalaisetkin, mutta
tuloksetta, kuoleman valtaamien solujen mädäntyessä ja haistessa kuvottavalta. On
olemassa vain Yksi, Joka tuntee olemuksemme ja rakenteemme, koska on meidän
alullepanijamme, Luojamme. Kuolema on meille vain portti uuteen ulottuvuuteen,
uuteen maailmaan. Tämä maailma jää taaksemme kipujen ja tuskienkin taipaleena,
mutta katseemme on koko ajan luotuna uskomme Alkajaan ja täyttäjään!
”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha.
Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen
voittanut maailman.” (Joh.16).
Kuinka totta tämä kaikki onkaan
elämässämme, kun vain pidämme kiinni meille annetusta toivosta! Edellisessä lauseessa
Herramme toteaa jotakin lohdullista: ”…te
jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.”
Me voimme murheellisella tavalla
kokea tulleemme kaikkien läheistenkin ihmisten yksin jättämäksi, mutta Herramme
lunastustyön johdosta on totta:
”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni
rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.”
(Joh.14).
Missä sitten olemmekin, mitä
tahansa meille tapahtuukin, tämä takaa aikanaan Herran Äänen kuulumisen: ”Tule ulos!”
En voi mitään sille, että aina
lukiessani Lasaruksen haudasta nousemisesta mieleeni nousee ajatus Herramme
suuruutta ajatellen: ”Jos Herra ei olisi maininnut häntä nimeltä, olisivat
kaikki uskovaiset nousseet ylös!”
”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän
ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.”
Kuinka mahdoton ajatus meille,
jotka jätämme jokaisen solumme Herramme käsiin uskoen todeksi:
”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon
nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin
kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat
Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa…”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti