Kuoleman Voittaja! 2

”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.” (1.Kor.15).

Vielä vuoteella maatessani sain sydämelleni kirjoittaa lisää kuolemasta. Mieleeni nousi sanankohta:

”…vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” (Fil.1).

Vain pari minuuttia sitten puhuttiin aamutelevisiossa kuolemasta, mikä ei voinut olla sattumaa. En yleensäkään usko sattumiin, koska olen vakuuttunut siitä, että kaikki yhdessä vaikuttaa Herran omien parhaaksi, vaikka hyvin usein emme sitä panekaan merkille.

Kuulemassani haastattelussa todettiin kuoleman olevan hyvin tuntematon asia ja aikaansaavan avuttomuutta. Oman kokemukseni perusteella uskovaisena ja ihmissuhdekouluttajana olen jo yli viidenkymmenen vuoden toiminnan aikana todennut olevan kolme asiaa, joista suuri osa ihmisistä, jollei sitten suurin osa, ei haluaisi kuulla puhuttavan eikä kirjoitettavan. Ihminen tekee usein kaikkensa välttääkseen kohtaamasta, tiedostamasta sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Siitä huolimatta hän katselee kaikenlaisia sotaisia, apokalyptisiä ja kuolemaa pursuavia elokuvia tai lukee sotakirjoja tajuamatta projisoivansa kaiken pelottavan ja ei toivotun johonkin ulkopuoliseen, tuntemattomaan kohteeseen. On suorastaan käsittämätöntä missä määrin erilaiset katastrofit kiehtovat häntä lukuisine kuolleine ja silpoutuneine ruumiinensa! Kaiken takana on alitajuinen kaiken ikävän projisoiminen itsensä ulkopuolelle valheellisessa uskomuksessa voivansa siten itse välttyä kaikesta kauheuden kohtaamisesta.

Miksi seurakunnallisuus aikaansaa ihmisissä ristiriitaisia tunteita? Aito hengellisyys ei noudata edellä mainitsemiamme piirteitä, vaan muistuttaa ihmisen ajallisuudesta, hauraudesta ja ennen kaikkea kuolemasta. Tämä ei ole ihmisen valitsema tie eikä periaate, vaan Jumalan Sanan, Raamatun todistus langenneen ihmisen osasta tässä elämässä. Sana ei millään tavoin tahdo tehdä ihmistä toivottomaksi ja pateettiseksi, vaan korostaa ihmistä syvästi koskettavia totuuksia, joita tämä itse arkailee alitajuisessa synnin tunnossa. Eevassa ja Adamissa hän valitsi onnettomuuden ja jumalattomuuden tien, jolta Jumala nyt haluaa hänet ohjata Elämän ja Toivon Tielle! Siksi sanotaan niin painokkaasti:

”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.”

Voi kunpa todella käsittäisimme, kuinka syvällisesti Jumalan Henki vaikutti Paavalissa saaden hänet huudahtamaan:

”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.”

Me jokainen joudumme lähtemään tästä elämästä, kaikesta kosketeltavan tutusta ilmapiiristä, sen portin kautta, jota kuolemaksi kutsutaan! Me säälittelemme itseämme ja läheisiämme jo pelkän kuoleman ajatuksen edessä, paeten totuutta, jonka kuitenkin pätee meihin jokaiseen. Siksi meidän on oltava osallisia siihen ainoaan Toivoon, joka merkitsee Uutta Elämää Hänessä, joka on Tie, Totuus ja Elämä! Hänessä me emme itse asiassa kuole, vaan me nukumme pois tästä ulottuvuudesta ollaksemme viimeinkin siinä, mitä kautta elämämme olemme odottaneet!

”Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa…” (Fil.1)

Niin ahtaalla kuin olemmekin kaiken kuulemamme ja näkemämme johdosta, luokaamme katseemme oikeaan suuntaan:

”Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.” (Ps.121).

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.” (Jes.9).

(Kenelle voisit antaa tämän blogin osoitteen?)