Ikuisesti Sama! 3

”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’; niin että me turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?’ Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.” (Hebr.13).

Näistä jakeista voisimme kirjoittaa loputtomiin, sen paremmin pyrkimällä selittelemään niitä, sillä Jumalan Sana on oma selittäjänsä! Mitä kaiken kaikkiaan tarkoittaa tämä niin useasti lainaamamme ajatus? Jokainen Jumalan Sana on niin ja aamen ja selittyy ensisijaisesti toteutumisensa ja paikkansapitävyytensä johdosta, ollen kokonaisuudessaan harmoniassa itsensä kanssa. Kaikki tämä perustuu ehkä selvimmin sanankohtaan, johon on tallennettu Herramme Itse lausuma ajatus, johon perustuu koko maailmankaikkeus ja ihmisen elämä:

”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” (Matt.4).

Tämän Herramme sanoi sielunviholliselle, hänen vaatiessansa Herraltamme jonkinlaista näyttöä Olemuksestansa ja tehtävästänsä. Olemmekohan kokonaan unohtaneet, että Herramme lainasi omia sanojaan Vanhasta Testamentista? Millainen vastaus tämä onkaan meille juuri tässä vihoviimeisessä ajassa, jossa ihmettelemme ja tuskailemme kaiken sen kanssa, mikä meitä on kohdannut ja kohtaa?

Itse olen yli viidenkymmenen vuoden ollut sillä Tiellä, joka eteeni on asetettu, jotkut kauemmin, jotkut vähemmän aikaa. Olemme koko ajan ajatelleet ja korostaneet Herramme olevan sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti ja odottaneet ja uskoneet kaiken tämän merkitsevän vain jatkuvaa iloa ja mielihyvää. Emme tokikaan ole uskoneet tarvitsevamme kaikkea kohtaamaamme koetusta, koska olemme pitäneet itseämme paljon onnistuneempina kuin Israelin kansa. Mistä tämä johtunee? Olemme lukeneet ja muistaneet lähinnä kaikki ehkä punaisella alleviivaamamme sanankohdat ja ihmettelemme siten niiden sanankohtien toteutumista elämässämme, joita emme ole lainkaan panneet merkille, tai jotka olemme alleviivanneet mustalla.

”Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.” (Hebr.12).

Miten oli Hänen maallisen elämänsä suhteen, joka on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti?:

”Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden…” (Hebr.5).

Painukoot tämä syvälle olemukseemme ja tietoisuuteemme, ettemme turhaan pahoittele kokemuksiamme, joista ei yksikään tule kohdallemme Herramme tietämättä. Me olemme elämämme mittaisessa koulussa, jossa ehkä usein jäämme luokalle levottomuutemme johdosta, mutta Herramme lohdutuksen avulla jatkamme seuraaville, vielä ehkä jäljellä oleville luokille!

”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.” (5.Moos:8).