”Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois
pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme
säädyllisesti, niinkuin päivällä…” (Room.13).
Veljemme Paavali oli selvästikin
profeetta, vaikka sitä ei useimmiten tule ajatelleeksi. Olemme ehkä aivan
liiaksikin tottuneet ajattelemaan häntä vain apostolina, jota ei niinkään
tarvitse arvostaa ylitse muiden maallisten julistajien ja kirjoittajien. Hän ei
kirjoittanut mitään oman ymmärryksensä mukaan, oman tahtonsa mukaan, vaan Pyhä
Henki valtasi hänet aina vain uudelleen, käyttäen häntä välikappaleena
jumalallisen tahdon julkituomiseksi! Miten itse kukin tahtoo nähdä hänet,
ratkaisee kyseisen ihmisen kohtalon ja tulevaisuuden. Ei ole ollenkaan kysymys
meidän laatimastamme arvoasteikosta eri julistajien suhteen, vaan itse kunkin olemuksessa
vaikuttaneesta Pyhän Hengen työstä, joka meidän on hyväksyttävä sellaisena kuin
Hän on hyväksi nähnyt.
Ajoittain kuulemme viestejä,
joiden mukaan ihmiset harmittelevat sitä kuinka paljon painoa pannaan Paavalin
toiminnalle ja kuinka paljon luetaan ”hänen kirjoittamiaan” tekstejä. Paljon suurempi
arvo on kuulemma Itse Herran Jeesuksen Kristuksen omilla sanoilla, jotka
joissakin raamatunkäännöksissä on painettu punaisella. Eivätkö Pyhän Hengen
Paavalin olemuksessa ja hänen kauttansa julistamat ja julkituomat Jumalan
ajatukset ja sanat ole aivan yhtä merkityksellisiä ja ”punaisia”?
”Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku
julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet,
hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai
ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille
mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi,
veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä
minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus
Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1).
Otsikkotekstimme on Paavali
kirjoittanut muistiin lähes kaksituhatta vuotta sitten, pätevänä juuri silloin
ja vielä nytkin meidän ajassamme! Kuinka meidän tulisikaan paljon laajemmin
Sanaa lukiessamme ajatella Sen profeetallisuutta, sillä on olemassa vain yksi Jumalan
Sana koko ihmiskunnan historiaa varten! Siksi voidaan tänä päivänä todeta Sanan
täyttyvän Sen julistaessa:
”Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä.”
Mitä ihminen kaikesta tästä
ajattelee?:
”…että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat
puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan
käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet. Ja ennen kaikkea
tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka
vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen
tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki
pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’ Sillä tietensä he eivät ole
tietävinään…” (2.Piet.3).
Onko meillä vaikeuksia pitää
Paavalia profeettana, jonka teksteihin pätee yhdenkin sanan lisääminen ja pois
ottaminen?
”…että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat
puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette
saaneet.”
Keitä ovat ja missä ovat
pilkkaajat ja epäilyksen henkeä levittävät tahot ja persoonat? Ns. maailman
ihmisten keskuudessako?
”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin
isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’
Sillä tietensä he eivät ole tietävinään…”
Lainauksemme paljastaa selvästi
kysymyksen olevan ihmisistä, joilla on tietoa hengellisistä asioista, mutta
jotka eivät ole alistuneet Pyhän Hengen valaisulle. On siis olemassa tietoa,
joka on enemmänkin tietämättömyyttä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti