Rakentukaa elävinä kivinä!

”…ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos ’olette maistaneet, että Herra on hyvä.’ Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sillä Raamatussa sanotaan: ’Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.’” (1.Piet.2).

Sanan väärentämätön maito ja hengellinen kasvu ovat sellaisessa määrin sidoksissa toisiinsa, ettei niitä voi lainkaan tarkastella erossa toisistaan! Inhimillinen mieli kylläkin on valmis mitä erilaisimpiin variaatioihin ja yhdistelmiin vähät välittäessään jumalallisista rakennuspiirustuksista ja – suunnitelmista. Itse asian olemus perustuu siinä määrin hengelliseen rakentamiseen, että voisimme yksistään siitä puhua ja kirjoittaa elämämme loppuun asti, ammentamatta aihetta tyhjiin!

Meidän ei todellakaan tule etsiä Elämää ja Sen Antajaa mistään kuolleista ja aikaan sidotuista asioista, jotka inhimillinen mieli rakentelee ja muovailee omien mieltymystensä mukaisesti! Meidän Kulmakivellämme oli aikansa ja paikkansa kallioisessa haudassakin, mutta Hän oli jotakin niin paljon suurempaa ja merkittävämpää kuin inhimillisen mielen luomat mielikuvat, niin että viikon ensimmäisenä päivänä Kulmakivi oli kadonnut rikkaan kallioisesta haudasta ja niin toteutuivat kaikki Häntä koskevat Kirjoitukset lyhyen ajan kuluessa. Meillä ei ole mitään syytä, pakanoista valittuina uskovaisina, lähestyä tuota hautaa sen paremmin erilaisten voiteiden kuin ei hyvänhajuisten yrttienkään kanssa. Kuinka moneen kertaan tarvitsemmekaan kuulla sanat: ”Hän ei ole täällä, Hän on ylösnoussut!”

Mikä sitten saa ihmisen harhailemaan hengellisesti sellaisella tavalla, että hän etsii kaipaamaansa koko elämänsä ajan löytäen vain inhimillisen mielen muovaamia ”hengellisiä rakennelmia” ja innoituksia, jotka tuottavat hetkellisiä, mutta sielua todella ravitsemattomia tuntemuksia? Voitaisiinko ajatella jotakin säälittävämpää ja turhempaa, koska on kysymys ihmisen pohjimmaisesta ja hänen ikuisuutensa määräävästä tarpeesta!

”Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.”

Miksi niin harva todella pääsee kosketukseen tämän Elävän Kiven kanssa, huolimatta kaikesta hengellisestä toiminnasta? Ei ole siis niinkään kysymys erilaisista temppeleistä ja kivisistä rakennelmista, jotka on omistettu muinoin tapahtuneille aidoille tapahtumille, vaan siitä Jumalan temppelistä, joka on kaiken todella hengellisen tapahtuman päämääränä:

”…rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi…”

Mikä estää ihmistä näkemästä kaiken syvintä tarkoitusta ja ydintä? Mitä kirjoittaa Pyhän Hengen johdatuksessa veljemme Paavali?:

”Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus. Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” (1.Kor.3).

Meillä ei voi olla viljelysmaata ilman rakennusta, eikä päinvastoin! Kummatkin tarvitaan kuvaamaan todellisen Seurakunnan olemusta. Taivaallinen Isämme on suuri Puutarhuri, joka Henkensä välityksellä asettaa eri inhimillisiä olentoja erilaisiin tehtäviin, kaiken toteutumiseksi Hänen tahtomallaan tavalla. Mikä sitten on suurimpana esteenä vihamielisissä käsissä ja mielissä? Sen tuovat julki Herramme Jeesuksen Kristuksen sanat:

”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” (Matt.15).

Mitä sisältyi Herramme ensimmäisen tulemuksen edelläkävijän sanomaan?:

”Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” (Matt.3).

Tuon ajan sokeat vetosivat päivästä toiseen Aabrahamiin ja hänen lapseuteensa, saaden kuulijansakin kompastumaan samaan kuoppaan kanssansa. Tänä päivänä kompastutaan tyhjään hautaan!

”…älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.”