VAIN YKSI HYVÄ!

”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.” (Luuk.18)

”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” (Room.7).

Olemmeko tässä ajassa niin valistuneita ja onnistuneita, että katsomme voivamme jättää nämä Paavalin sanat omaan arvoonsa, ikään kuin koskien jotakin toista aikaa tai toisia ihmisiä? Miksi ylipäätään luemme Raamattua niin omavalintaisella tavalla, palaten ajatuksissamme ja mielessämme aina vain niihin kohtiin, jotka hyväilevät sisintä olemustamme ja joihin uskomme voivamme mukautua? Ei tunnu uskottavalta, että tällä tiellä ohjaajamme olisi Pyhä Henki, vaan enemmänkin käärmeen sihisevä ääni, joka entistä suuremmalla varmuudella kuiskailee maan matkaajille avaruuteen asti kaikuvia sanoja: ”Onko Jumala todella sanonut? Jos Hän on sanonut näin, ei Hän varmaankaan tarkoita sitä aivan tosissaan? Riittää kun luet itsellesi sopivat kohdat, kaiken muun voit jättää omaan arvoonsa!”

Ihminen voi siis koristautua melko laajalla raamatuntuntemuksella, ollen kuitenkin vihamielinen koko Sanan todistusta kohtaan! Pelottavinta etenkin juuri tässä ajassa tuntuu olevan se, kuinka ihmiskunnan suurin osa omalla tavallaan pukee ylleen valikoiduista kohdista kootun Raamattuviitan, mutta jättää omaan arvoonsa ehkä juuri kaiken sen, jonka vaikutuksella ihminen kokee sisäisen, todellisen muutoksen, aidon uudestisyntymän, uudistumisen. Ei todellakaan ole tarkoitus, että koristamme olemuksemme valituilla, ehkä hyvinkin paikkansa pitävillä fraaseilla, sillä meidän jokaisen kohdalla pätee Herramme ja Paavalin toistama totuus:

”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.”

Meihin tai meidän yllemme ei tuo hyvyyttä ja ikuisuutta joidenkin totuuksien lainaaminen ja julistaminenkaan, vaan tarvitsemme välttämättä jotakin sellaista, mikä tuo kaiken tarvitsemamme meidän olemuksemme olennaiseksi osaksi! Pyhällä Hengellä on omat jumalalliset työkalunsa, joiden välityksellä Hän voi toteuttaa Lähettäjänsä tahdon meissä:

”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään’.” (Joh.4).

Me voimme uskotella itsellemme ja toisillemme juovamme hengellisestä lähteestä, mutta vain aito todellisuus voi yhdistää meidät jumalalliseen virtaan, joka aidosti kumpuaa iankaikkisuudesta ja on meissä se tekijä, joka erottaa meidät maailmallisista asioista. Me emme tule joksikin erinomaisiksi, vaan meissä on jotakin äärettömän erinomaista, joka kumpuaa Jumalan hyvyydestä!