Mitä tulee varjella?

”Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan. Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ’rakkaus peittää syntien paljouden’. Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan, nurkumatta. Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina. Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja…” (1.Piet.4).

Ajatukseni menevät tänä aamuna, lopun lähellä, aivan ihmiskunnan alkuun, sen aikaiseen ”huoneenhallintaan”.

”Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen…” (1.Moos.2).

Miten on ihmislapsi ylipäätään onnistunut saamassaan tehtävässä? Ihmistä ei selvästikään luotu vain olemaan ja tekemään mitä mieleen juolahtaa. Toisaalta tämä ei ole kaukana totuudesta ajatellen aikaa ennen syntiinlankeemusta. Kuinka vapaaseen olotilaan ihminen asetettiinkaan, mutta jo olemassaolonsa alussa hän osoitti todellisen luonteensa, kiinnittämällä suurimman huomionsa siihen, mikä häneltä oli kiellettyä – vain yksi asia!

Jumala itse asetti ihmisen valmistamaansa olotilaan, joka on meidän jokaisen kaipaus kaiken ahdistavan keskellä. On toisaalta onni, ettemme kovin täydellisesti pysty edes kuvittelemaan tuota aikaa ja sen onnellisuutta! Emme varmaankaan jaksaisi odottaa tulevaa!

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.” (1.Kor.2).

En voi olla ajattelematta, että aivan alussa Isämme suurella hartaudella ja innolla esitteli luomaansa olotilaa luodulleen. Kaikki varmaan kuuluu alueelle: ”Mitä silmä ei ole sen jälkeen nähnyt eikä korva kuullut!” Jotakin vielä parempaa on Hän valmistanut meitä varten, eikä kuvittelumme ja sydämemme kaipaus pysty tavoittamaan sitä, sillä olemme olleet ja olemme loppuun asti synnin seurauksen tulva-aallon keskellä. Olemme niin suuressa määrin miinuspuolella, että parhaimmatkaan ponnistelut eivät riitä saavuttamaan edes kuvitelmaa siitä, miten kerran on oleva niiden kohdalla, jotka Jumalaa rakastavat!

”Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen…”

Mitä Jumala aikanaan puhui luomalleen ihmiselle, siitä on meille kerrottu vain mitä ihmisen ei tule tehdä! Eikö luulisi olleen itsestään selvää, että ihmisen tuli ylitse kaiken varjella ja suojella olotilaansa? Mitä ihminen todella teki langetessaan tässä yhdessä kohtaa? Kenelle ja mille hän teki vahinkoa? Jumalan valmistaman olotilan haltija teki haltijan tehtävän mahdottomaksi joutuessaan ulos paratiisistaan! Hänen olisi tullut varjella itseäänkin! Miten oikein on, kuuluuko nykyisessä ”hengellisessä paratiisissa” varjelemisen alueeseen myös ihminen, lähimmäinen? Miettikäämme sitä todenteolla!