Matkalla omaisuuskansana

”Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille: 'Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.' Sano nämä sanat israelilaisille.” (2.Moos.19).

Me olemme viime päivät matkanneet erämaassa ja veneessä Herramme kanssa. Tänään kohoamme kotkan siiville ja lennämme kaiken maallisen yläpuolella hengellisissä ilmapiireissä!

Aamulla kuunnellessani toista Mooseksen kirjaa, jäi mieleeni soimaan sana ”omaisuuskansa”. Me olemme uskon kautta Aabrahamin lapsia, jälkeläisiä, lupauksen mukaan. Kuinka helposti kuitenkin unohdammekaan hengellisen ja maallisenkin alkuperämme ja sukulaisuutemme! Me olemme valmiit pitäytymään kaikkiin saamiimme lupauksiin ja ajattelemme useinkin perintöämme, jota kohti koko ajan kuljemme. Mutta elämämme todistaa usein selvästi siitä, että olemme unohtaneet sukulaisuutemme merkityksen ja velvollisuudet. Velvollisuudet! Eikö kaikki ole lahjaa ja ilmaista!

”…ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan… (2.Kor.5).

Jos kerran olemme uudestisyntyneet uuteen Elämään, olemme kokeneet melkoisen muutoksen olemuksessamme! Perimämme selvittämisessä tulisi hengellisessä DNA-testissä selvästi näkyä yhteiset tekijät Isämme DNA:n kanssa! Olemme jokainen joka suhteessa erilaisia, eikä meissä ole jälkeäkään jonkinlaisesta kloonaamisesta inhimillisten näkemysten ja periaatteiden mukaisesti! Mutta perimämme on kiistaton tosiasia!

”…että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.” (Apt.17).

Pankaamme kuitenkin merkille lainauksen muutamat sanat: ”… niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet…” Niin meidän kuin muidenkin alueiden runoilijat ja kirjailijat ovat sanoneet hyvin monenlaisia asioita! Me olemme omalla tavallamme Jumalan sukua tähän maailmaan syntymisemme johdosta, mutta me emme saa emmekä voi unohtaa erästä yön hetkeä:

”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa’.  Nikodeemus sanoi hänelle: ’Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?’ Jeesus vastasi: ’Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä’.” (Joh.3).

Nikodeemus oli nähnyt Herramme elämässä jotakin aivan erikoista ja puhuttelevaa, mikä sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että nyt oli tekeillä jotakin aivan uutta. Mutta inhimillinen puoli hänessä pelkäsi näyttäytyä tämän erikoisen Miehen seurassa, joten hän tuli paikalle yöllä.

Mekin astelemme nyt ihmiskunnan yön varjoissa, kuka ajatellen mitäkin. Muistakaamme kuitenkin perimämme ja olkaamme kiitollisia kaikesta siitä, minä meille nyt suodaan. Miltä kaikelta onkaan Herramme meidät varjellut, kun ajattelemme mitä kaikkea olisi voinut tapahtua!