Tämä on kahdeksassadas teksti blogissani! Juokaamme siis kahvit sen kunniaksi!
”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka
palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan
tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.” (Hebr.10).
Jos mitä,
niin uskallusta me tarvitsemme juuri tässä ajassa! Mitä uskallus sitten oikein
on?
”Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä,
niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme,
koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.”
(1.Joh.3).
Uskallus
on siis selvästi asia, joka on riippuvainen suhteestamme Jumalaan ja Hänen
Sanaansa. Jos me emme luota Jumalan olemassaoloonkaan, on mahdotonta omata
uskallusta sellaiseen asiaan, johon emme edes usko! Mistä tällainen ajatus tuli
mieleeni? Eihän se pidä lainkaan paikkaansa, kun ajattelemme tämän ajan
kristillisyyttä, joka ei todellisuudessa usko Elävään Jumalaan, saati sitten
Hänen Sanaansa! Julistusta ei oikeastaan koskaan ole ollut niin paljon kuin
tässä ajassa, ja ihmiset ovat panneet luottamuksensa hengellisyyteen, jolla ei
itse asiassa ole mitään tekemistä Raamatun kanssa! Kuinka suuri onkaan siis
tuollainen uskallus, jolla ei ole mitään todellista pohjaa! Luotetaan siihen,
mitä itse halutaan ja mielletään! Uskalluksella eletään päivästä toiseen, oman
mielen luodessa fantasiakuvia ja kokiessa hengellisiä tunteita, joita pidetään
”Jumalan vastauksina”.
Ei siis
riitä pelkkä Jumalan Sanan lukeminen, vaan todellinen uskallus perustuu Sen
pitämiseen ja elämässä toteuttamiseen. Yhä vielä kaikuu aikakausien kysymys:
”Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen
lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: ’Ymmärrätkö myös, mitä luet?’ Niin
hän sanoi: ’Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?’ Ja hän
pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.” (Apt.8).
Kuinka
tarpeellista onkaan meidänkin kohdallamme, että Pyhä Henki saa meidät
kohtaamaan oikeanlaisen uskalluksen omaavia ihmisiä, jotka voivat tätä uskallusta
jakaa eteenpäin! Voi meitä, jos vain masennamme ja saatamme ihmiset epäilemään
Jumalan Tietä! Mieleen tulee pakostakin myllynkivi ja meren syvyydet!
Palakoon
tulisina kirjaimina nämä sanat mielemme seinällä:
Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja
iankaikkisesti!” (Hebr.13:8).
”’Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin
rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.’
Ja hän puhui heille vertauksen: ’Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne
jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä
jo on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että
Jumalan valtakunta on lähellä’.” (Luuk.21).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti