Mitä meistä kumpuaa?

”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään’.” (Joh.4).

Aamun uutisissa kerrottiin taas ikävästä asiasta, joka koskee veroparatiiseja. On tehty historian laajin paljastus koskien salaisia tilejä ja toimintoja. Emme enää ihmettele minne kaikki varat menevät, ja miksi ei kohta enää ole lainkaan yhteiskunnallista varallisuutta. Meidän on hyvä tietää kaikki nämä asiat voidaksemme asennoitua oikealla tavalla kaikkeen kohtaamaamme. Me asumme ja olemme tässä maailmassa, mutta me emme kuitenkaan enää ole tästä maailmasta.

Me emme ala vaikeroida ja kauhistella kaikkea väärää, sillä tapahtuva on jo ennalta kerrottu meille Pyhissä Kirjoituksissa. Sana sanoo selvästi, että koko maailma on pahan vallassa, mutta meillä on oikeus ja velvollisuus ammentaa aivan eri lähteestä kuin mistä tämä maailma ammentaa. Meidän tulee tietää näistä asioista, mutta niiden ei tule rakentaa risukasaansa meidän päämme päälle!

Herramme Jeesus sanoi aivan selvästi ja kaiken kattavasti, ettei Hän anna meille, niin kuin maailma antaa. Milloin oikein osaamme asettaa tämän tiedon oikealle paikalle elämässämme ja olemuksessamme? Voidaksemme välttää pahaa, on meidän todellakin tiedettävä ehkä enemmänkin kuin mistä pidämme, mutta mielemme ei tule liialti askarrella pahan parissa:

”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.” (Kol.3).

Herramme Jeesus Kristus puhui paljonkin kaikesta siitä pahasta, mitä Hänen omansa joutuvat kohtaamaan. Hän sanoi myöskin:

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16)

Kumpaa meidän siis on enemmän ajateltava ja mihin keskittäydyttävä? Miettimään kaikkia vastoinkäymisiämme ja ahdistuksiamme, maailman tilaa, vaiko sitä, miksi Herramme tällaiset ajatukset mieleemme haluaa tuoda? Mikä on Hänen tarkoituksensa, kun Hän Herrana ja Kaikkivaltiaana ei säästä meitä kaikelta ikävältä? Tässä on elämämme ”viisastenkivi”, jonka ymmärtäminen ratkaisee elämämme kulun!

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha!”

Autuas se, joka ei todellakaan loukkaannu Hänen tiehensä, joka on omalla tavallaan meidänkin tie. Hän ei ole kuten nykyinen kirkkokunnallisuus ja sen julistajat, jotka eivät kerro meille totuutta, vaan tekevät menetysteologiasta menestysteologian, saaden seuraajansa väärään turvallisuudentunteeseen ja aikanaan pettymään kuulemansa suhteen - kohdatessaan todellisuuden!

Itse olen hengellisellä tielläni menettänyt todella paljon maallista, mutta saavuttanut paljon jumalallista olemusta. Jostakin syystä unissani ”kummittelee” harva se yö aikanaan rakentamani asuntoauto, josta uskovaiset pakottivat minut luopumaan valheellisilla puheilla ja suoranaisella petoksella. Unissani yhä uudelleen riemastun, kun autoani ei sittenkään ole myyty, vaan se on edelleen hallussani! Miksi tällaisia unia, joiden jälkeen tietynlainen pettymys valtaa mielen? Tiedän tarkalleen, mitä veljeni tarkoittaa sanoessaan:

”Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy. Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.” (Hebr.10).

”…ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.”

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, etten varmaankaan ole tuntenut kovinkaan suurta iloa menetysteni suhteen, jos asuntoautoni jatkuvasti palaa uniini! Mutta iloitsen jo nyt siitä paremmasta tavarasta, joka on talletettuna ajan tuolla puolen! Ja mistä ehkä iloitsen tänään entistä enemmän, on se, ettei todellisuudessa kukaan voi sanoa, että olisin hengellisen työni tehnyt rahan takia!

Meidän ei siis tule liiaksi kiinnittää huomiotamme siihen mistä meitä varoitetaan, vaan siihen, miksi meitä varoitetaan!

”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.”