”'Totisesti minä sanon teille: kaiken,
minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette
jättäneet tekemättä minulle'.” (Matt.25).
Herramme
puhuu paljonkin siitä miten Hänen kansansa on suhtautunut Hänen
lähettiläisiinsä, ennen kaikkea profeettoihin, jotka toivat julki Hänen
tahtonsa ja suunnitelmansa.
”Sentähden, katso, minä lähetän teidän
tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte
ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja
vainoatte kaupungista kaupunkiin; että
teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on
vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti,
jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä. Totisesti minä sanon teille:
tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka
tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein
minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa
siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä
hyljätyksi'.” (Matt.23).
Herramme
selvästi tuo esiin sen, ettei kukaan pääse pakoon asenteitansa ja suoranaisia
tekoja, jotka ovat kohdistuneet Hänen palvelijoihinsa ja sanansaattajiinsa. Hän
lausui selvän tuomionsa tuon ajan sukupolven ylle, joten vanhurskaana Tuomarina
Hänen on asennoiduttava samoin kaikkiin sukupolviin. Me emme ehkä ole edes
hengellisesti tappaneet ketään, mutta mitä kertoo meille viimeisen tuomion
tapahtuma?
”'Totisesti minä sanon teille: kaiken,
minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette
jättäneet tekemättä minulle'.”
Heräämmekö
vihdoinkin huomaamaan, että olemme kiinnittäneet aivan liian paljon huomiota
seurakunnallisiin ja kirkollisiin auktoriteetteihin ja asioihin kaiken sen
kustannuksella, mikä kuitenkin on kaikkein merkittävintä hengellisissä
maailmoissa ja ilmapiireissä? Paavali tuo aivan selvästi esiin sen, kuinka
meidän tässäkin ajassa tulee arvostaa ja kunnioittaa Jumalan palvelijoita,
mutta joilla kuitenkin on vain kanssatyöläisen asema. He ovat ansiottomia
palvelijoita jokaisen aidon kristityn tavoin, mutta siitä huolimatta ovat
jumalallisen suojelun ja arvovallan alaisia. Meidät kaikki on kutsuttu
palvelemaan toinen toistamme niillä lahjoilla, jotka Kaikkivaltias Viisaus on
uskonut haltuumme, lainana, ei niinkään omaisuutena!
Kenelle
tehdyt palvelukset huomioidaan Korkeuksissa ja mihin meidän tulee kiinnittää
huomiomme? Siihen antaa selvän vastauksen tämänpäiväinen lainauksemme:
”'Totisesti minä sanon teille: kaiken,
minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette
jättäneet tekemättä minulle'.”
Valtava Jumala kätkettynä
yksinkertaisuuteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti