Mitä ajatella?

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4).

Meidän sukupolvemme on aivan uudenlaisten haasteiden edessä. Paikallisessa lehdessä yleisönosaston kirjoittaja pahoitteli sitä, kuinka paholaisen sormenjälki näkyy jo aamu- ja iltahartauksissakin. Kannattaako siis ollenkaan avata radiota tai televisiota? Lehtien selaaminen ei sekään tuota odottamaamme mielenrauhaa ja levollisuutta. Yllemme suorastaan kaatuu saaveittain sellaista informaatiota, joka omalla tavallaan saa meidät voimaan huonosti ja näkemään levottomia unia. Kuinka siis selvitä kaikesta yllemme tulevasta? Auttaako kaiken kauhisteleminen ja päivitteleminen? Kokemuksemme mukaan ei, koska mielemme kuohahtelee entistä enemmän! Mitä siis ajatella, mihin keskittyä? Missä on mielellemme turvapaikka, missä henkinen ja hengellinen olemuksemme voi levätä?

”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”

Aivan liian moni on sitä mieltä, ettei tämä koske enää meitä tässä mitä sekavimmassa ajassa. Murheen aiheita on aivan liiaksi ja kestämättömyyteen asti. Kuinka siis vielä voisi kiittää kaiken sisäisen ahdistuksen keskellä? Kysymys ei ole väkinäisestä kiittämisestä, vaan enemmänkin sisäisestä, tunteet ohittavasta asenteesta Jobin esikuvan mukaisesti:

”’Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi.’ Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan.” (Job.1).

Me tarvitsemme todella kaiken ymmärryksen ylitse vaikuttavaa Jumalan rauhaa, jonka saavuttamiseen rukouksen lisäksi kuuluu:

”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”