Mitä meidän tulee kuulla?

”Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia; älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina - sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä -  ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.” (Ef.5).

Jokin meissä pyrkii kaikesta tietoisuudestamme huolimatta etsimään ratkaisua levottomuuteemme ja ongelmiimme jostakin vahvaksi katsomastamme henkilöstä. Ketä sitten pidämme vahvana ja luotettavana? Sellaistako, joka saa suuren joukon ihmisiä seuraamaan itseään ja opetustaan? Tekstissämme meitä varoitetaan tyhjistä puheista, jotka tuovat ihmisten ylle itsensä Jumalan vastenmielisyyden.

En voi olla muistelematta menneitä vuosia ja vuosikymmeniä, joiden aikana olemme saaneet kuulla kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Kerrasta toiseen uskoimme kohdanneemme ratkaisun kaikkiin ongelmiimme jonkun merkittävän henkilön tai toiminnan kautta. Todellisten siunausten sijasta saimme uudelleen ja uudelleen kokea kaikkea muuta kuin sitä, mitä olimme odottaneet. Jos kuulemamme ei sittenkään johtanut siihen, mitä varmuudella luvattiin, täytyi olla kysymys tyhjistä puheista!

Mitä tämä sanankohta haluaa tuoda silmiemme eteen juuri tässä ajassa, jossa kaikki entiset turvallisuudentunteet horjuvat ja saamme kuulla uutisia, jotka rehellisyyden nimessä ravistelevat sisäistä elämäämme aivan odottamattomalla tavalla. Me haluamme esittää vahvaa ja luottavaista, mutta huomaamme nyt meiltä sittenkin puuttuvan jotakin sellaista, minkä uskoimme itsellämme aina olleen. Erikoista kaikessa on se, kuinka entistäkin yksinäisemmiksi me tunnemme itsemme ja koemme ihmisten aivan erikoisella tavalla eristäytyvän kaikesta sosiaalisen elämän kaipauksestansa huolimatta. Olemme alkaneet pelätä ottaa kantaa oikeastaan mihinkään, välttäen huomioiduksi tulemista, vaikka juuri sitä ehkä eniten kaipaammekin. Kaikki tämä on nähty Taivaassa jo ennen tähän maailmaan syntymistämme, vaikka sitä onkin niin vaikea oikealla tavalla tiedostaa.

Me nauramme esikuvalle strutsista, joka työntää päänsä kanin koloon uskoen olevansa piilossa. Monessa suhteessa syyllistymme aivan yhtä tyhmään toimintaan, ennen kaikkea sen johdosta, mitä kani peloissaan viestittää meille päämme ollessa aivan väärässä paikassa. On todella pimeää ja ehkä pahan hajuistakin!

Meillä on aivan liian korkea kutsumus työntääksemme päämme mihin tahansa turvalliselta tuntuvaan paikkaan. Emme kykene pakenemaan näiden aikojen tapahtumia inhimillisellä tavalla. Meidän on syytä aivan uudella tavalla pohtia, mitä tarkoittaa:

”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina - sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä -  ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle…”

Näihinkin sanoihin sisältyy vastaus siihen, miten voimme oikealla tavalla paeta kaikkea maan piiriä kohtaavaa! Tajuammeko todella, minne olemme matkalla ja minkä maan kansalaisia olemme?