Voiko olla vain vähän eksyksissä?

”Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta’.” (Matt.24).

Onko mahdollista olla vain vähän eksyksissä?

Olimme yhteiskristillisellä porukalla Lapin-matkalla, ja erään vaelluksen yhteydessä totesimme matkanjohtajan olevan aivan ulalla. Hänelle oli todella vaikeata myöntää, ettei hän tiennyt missä olimme. Häntä ei kovasti ilahduttanut parin ihmisen tapaaminen, joille sanoin, ettemme ole eksyksissä, mutta emme tiedä missä olemme!

Kun on kysymys hengellisestä elämästä, onko mahdollista ainakaan pidemmän päälle olla tietämätön siitä missä mennään, ennen kaikkea huonojen matkaoppaiden johdettua vastuullaan olevat suoranaiseen eksytykseen? Eilisessä tekstissämme on meille todella vakava varoitus siitä kuinka voimme olla mielestämme vain hiukan eksyksissä, mutta kuitenkin vailla sitä minkä Jumalan Henki on nähnyt tärkeimmäksi.

”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää. Te sokeat taluttajat…”  (Matt.23).

Tämä on taatusti kohta, jonka olemme aivan liian usein ohittaneet ja jättäneet liian pienelle huomiolle. Sen perusteella voimme olla todella eksyksissä ulkonaisen kristillisyyden keskellä, suorittaen omavalintaista hengellistä elämää, joka jättää kylmäksi harjoittajansa ja jokaisen jonka kanssa olemme tekemisissä! Kuinka usein soikaan mielessäni sanankohta:

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.” (Fil.4).

Olemmeko mielestämme vain hiukan eksyksissä, vain hiukan eksytettyjä? Missä on se ilo, jota aikanaan niin jaoimme keskenämme ja josta iloitsimme? Miksi jokin sisimmässäni suorastaan parkaisee tuskasta ajatellessani niin mennyttä kuin nykyistäkin kristillistä elämää noiden sanojen palaessa tulisina Raamattuni sivulla:

”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon.”

Missä todella olemme hengellisesti juuri tässä ajassa? Eikö jo viimeinkin olisi viimeinen hetki kokea tämän Sanan toteutuminen edes pienessä piirissä, siellä, missä kaksi tai kolme on koolla? Meillä ei ole enää varaa olla eksyksissä tai eksytettynä, sillä vain Hengen suoman lempeyden kautta ihmiset voivat kokea Herran olevan lähellä!!!