Oi Herra, anna menestys!

”Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys!” (Ps.118).

Taas tänään on tämä päivä! Milloin oppisimme arvioimaan elämäämme sen mukaisesti, että on mahdotonta elää sen paremmin menneisyydessä kuin tulevaisuudessakaan! Todellisuudessa meitä ei taida rasittaa nykyhetki, tämä päivä, ollenkaan niin paljon kuin kaikki takana oleva ja eteen tuleva, huominen. Herra antakoon meille armonsa että oppisimme elämään vain nykyhetkeä! Siten sielumme olisi selvästi levollisempi ja luottavaisempi. Taitaa olla niinkin, että olisimme sekä kehollisesti että sielullisesti paljon terveempiä, kun oppisimme ottamaan vain päivän kerrallaan!

Herra on luvannut olla kanssamme joka päivä, maailman loppuun asti:

”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28).

Miksi meillä on sellainen huoli huomisesta päivästä, kun kerran meillä kerran on Herran lupaus huomisellekin? Me luotamme Hänen apuunsa tänään ainakin siinä määrin kuin kaikki sujuu odottamallamme tavalla. Mikä on lopullinen totuus kaiken kuulemamme ja kokemamme suhteen? Itseäni on ehkä eniten häirinnyt se seikka, miten lukemattomat ihmiset kertovat kokevansa suoranaisia ihmeitä ja Herran ilmestymisiä päivittäin.

Mutta miten Herra todellisuudessa on meidän kanssamme? Olenko sittenkin aivan turhaan masentunut joutuessani suurimman osan päivistäni kulkemaan uskon varassa? Mieleeni tulee hyvin voimallisena sanankohta: 

”Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.” (Room.8).

Kuinka moni Raamatun henkilö päivittäin kuuli Herran puheen ja koki päivittäisiä ihmeitä siinä määrin ja mielessä kuin mitä monet hurskaat sielut tänä päivänä todistavat? Suurimmatkin profeetat ja jumalanmiehet joutuivat jumalallisten ilmestysten ja kohtaamisten ulkopuolella vaeltamaan uskossa ja luottamuksessa. Masentuisimmeko siis joidenkin arveluttavien todistusten tähden, koska oma tiemme näyttää kulkevan toivon laaksojen ja kärsivällisyyden rämeikköjen lävitse? Miksi Herramme ylipäätään sanoi meille:

”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh.20).

Merkittävimmätkin, aidot jumalanmiehet ovat todistaneet elämällään joutuneensa mitä moninaisimpiin koettelemuksiin ja siten olleensa pakotettuja elämään toivossa ja luottamuksessa, eli uskon varassa!

Meillä on täysi oikeus epäillä tietynlaisia todistuksia, jotka selvästikin perustuvat jokapäiväiseen näkemiseen ja kokemiseen, etenkin todellisen näytön puuttuessa! Mutta meillä on myös oikeus joka päivä kohdistaa katseemme oikeaan suuntaan ja huudahtaa:

”Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys!”