Mikä on hyvää, otollista ja täydellistä!

Eilen johdin raamattupiirin luterilaisen seurakunnan miespiirissä. Aiheena oli Roomalaiskirjeen 12. luku. Aivan kuten eräs osallistujista heti alkuun totesi, on jokaisessa 21 jakeessa todella merkittävä sisältö. Aika kului siis melko tiiviissä keskustelussa. Nautin näistä yhdessäoloista erikoisesti sen johdosta, että koen tämän miespiirin olevan ainoa hengellinen yhteisö kotikaupungissani, joka selvästikään ei ole tyytyväinen vallitseviin hengellisiin olosuhteisiin, vaan kaipaa jotakin enemmän. Lainasin jo kai jossakin kirjoituksessani juutalaista, joka totesi painokkaasti, ettei uskovaisen tule olla tyytyväinen saavutettuun tilanteeseen, vaan aina tulee odottaa enempää.

On todella huolestuttavaa nähdä tietynlainen tyytyväisyys hengellisissä piireissä, vaikka kaikki kokemamme viittaa Herramme toiseen tulemukseen, johon olisi valmistauduttava aivan toisella tapaa! Tästä puhuu erikoisella tavalla Roomalaiskirjeen 12. Luvun alku:

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.”

Ei ole ollenkaan kysymys jonkinlaisesta ihmismieltä tyydyttävästä hengellisestä toiminnasta, vaan todellisesta mielenmuutoksesta, joka on tarpeellinen, ei vain kerran, vaan jatkuvasti vielä ollessamme matkalla, tiellä. Tästä olemme puhuneet edellisissä kirjoituksissamme.

Jumalan tahto ei selvästikään enää tapahdu niin laajasti ihmisten elämässä kuin aikaisemmin, koska ihminen on alkanut totuttaa itseään ympärillään vallitsevan esikuvan mukaiseen tilaan. Rakkaus ei tee lähimmäiselleen, jonka kanssa on vielä tiellä, mitään pahaa, sillä Jumalan tahto on hyvää, otollista ja täydellistä!

”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt.7).

Herramme varoittava esimerkki kertoo meille sen, että voimme suorittaa kaikenlaisia erikoisiakin tekoja ja toimia mielestämme oikealla tavalla, mutta jos emme etsi totisella mielellä ja sydämellä Hänen tahtoaan, on kaikki tekemisemme turhaa ainakin Hänen silmissään!

”Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room.12)

Onko tämä ylipäätään mahdollista? En ole juurikaan kuullut lainattavan näitä jakeita missään piirissä niinä vuosina kun olen uskossa ollut. Meidän tulisi ottaa ne yhtä vakavasti kuin muukin Jumalan Sana! Koen tämän olevan erityisen tarpeellinen ohje juuri tässä ajassa!

 Kotimatkalla keskustelin aiheesta parin veljen kanssa, joista toinen hyvin vakavalla tavalla esitti useampaan kertaan kysymyksen: ”Emmekö ole tätä noudattaessamme vaarassa tehdä kompromisseja hengellisissä kysymyksissä?” Mielenkiintoinen kysymys, jonka jätän nyt Sinun mietittäväksesi! Voiko Sanan toteuttaminen johtaa ristiriitoihin?