Tänä päivänä

”Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys!” (Ps.118).

Meidän on suorastaan pakko hyväksyä elämämme vajavaisuus ja puutteellisuus, koska olemme ihmisiä. Tulee jälleen kerran mieleeni kuuluisan terapeutin ajatus, että jos emme suostu olemaan ihmisiä, teemme automaattisesti itsemme jumaliksi. Kiitollisuuden ihmisenä elämisen johdosta löydämme varmastikin sisimmästämme kaikesta ulkonaisesta ahdingosta huolimatta. Meidän aikamme tämän maan päällä on omalla tavallaan hyvin lyhyt ja vajavainen, mutta uskovaisina saamme ottaa jokaisen päivän Jumalamme kädestä. Tässä ajassa ei selvästikään ole kysymys kovin äänekkäästä ja näkyvästä ilosta ja riemusta, vaan sisäisestä asenteestamme jokaiseen armon päivään!

”Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela. Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa. Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.” (Ps.39)

Nyt ei todellakaan ole aika kerätä maallista hyvää, koska kaiken pahan juuri on lähellämme, ehkä minikoossa, mutta kuitenkin entistä todellisempana. Kaikesta taloudellisesta huolesta huolimatta, tai toisaalta sen johdosta, ihminen etsii sittenkin lohtua näkyvistä ja katoavista asioista. Yleinen taloudellinen hätä on kaikkien nähtävissä, mutta kukaan ei ole halukas luopumaan mistään saavuttamistaan eduista! Olemme koko ajan suhtautuneet arvostelevasti ja pilkallisestikin kreikkalaisten asenteisiin, mutta mitä se sananlasku toteaakaan: kattila pataa soimaa, musta kylki kummallakin!

Kysykäämme siis kukin itseltämme:

”Ja nyt, mitä minä odotan, Herra?”

Odotuksemme ovat eräänlaisia toiveita ja haaveitakin, jotka määrittävät jokapäiväistä elämäämme ja tulevaisuuttamme enemmän kuin itse uskommekaan! Mitä meidän todella tulee odottaa ja toivoa, selviää oikealla tavalla ainoastaan meille annetusta perinnöstä, Jumalan Sanasta. Entistä enemmän ovat totta elämäämme ajatellen Herramme Sanat:

”Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt.6).

Eläkäämme siis tätä päivää kiitollisena!