Miltä tuntuu tänään?

 Tämä vuosi näyttää alkaneen melko tunneköyhänä, ainakin mitä tulee itseeni. Tai oikeastaan on monenlaisiakin tunteita, mutta tunteista puhuessamme tarkoitamme useimmiten sellaisia, jotka rohkaisevat ja tuottavat meille tyydytystä. Huonoista tunteista emme mielellämme puhu kuin rajatulle piirille, koska pelkäämme tulevamme leimatuksi vähäuskoiseksi.

Uudenvuodenpäivänä sain useampiakin puhelinsoittoja, jotka eivät kokonaisuutenaan nostaneet mieltä positiivisiin korkeuksiin. Ei ole todellakaan mukavaa kuunnella yli kahdeksankymmentä vuotiaan isän itkua, tämän kertoessa noin viisikymmentävuotiaan poikansa löytymisestä kuolleena asuntonsa lattialla! Siis jälleen kerran yksi hyvin tuntemani veli lähtee kaiken maailman tietä toiseen maailmaan!

”Katso, minä menen nyt kaiken maailman tietä. Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.” (Joos.23)

Tästä maailmasta poistuminen on jokaisen ihmisen edessä, jossakin hänelle määrätyssä hetkessä, riippumatta hänen asemastaan ihmisten keskuudessa. Ainoa lohtumme sisältyy Joosuan jäähyväissanoihin, joiden oikealla tavalla mieltäminen on ehkä inhimillisesti vaikeaa, mutta hengellinen mieli tietää ne totuudeksi kaiken murheenkin keskellä. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja miltä tuntuu!

Miltä minusta siis tänään tuntuu? Rehellisesti sanoen olen melko väsynyt ja ajattelin jättää kirjoittamisenkin. Joulunajan syömiset ovat tehneet vaikutuksensa aikaansaaden tietynlaista tukalaa tunnetta keskikehossa ja siten muuallakin. Oikeastaan kenelläkään ei ole viime aikoina ollut mitään hyvää ja ilahduttavaa kerrottavaa, ja pakkanen on jo sitä luokkaa ettei ulos lähde vapaaehtoisesti. Ei siis tunnu hyvältä, mutta miksi aina pitäisi tuntua hyvältä? En siis erikoisemmin iloitse ja riemuitse vallitsevissa olosuhteissa, mutta eihän sitä oikeastaan mikään Sanan kokonaistodistuksessa minulta vaadikaan. On aikoja eri tuntemuksille ja tunteille, koska olemme ihmisiä!

Elämämme, hengellinenkään, ei voi perustua inhimillisiin tunteisiin ja niiden liikkeisiin. Mitä olemme lukeneet viime päivinä ja mitä se kertoo tunteiden merkityksestä?

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Apt.20).

Me olemme siis melkoisen tehtävän edessä tänä alkaneena vuotena, pysyäksemme tunteidemme luomien hyökyaaltojen yläpuolella, antaen uskon mielen vallita olosuhteista riippumatta!