Ainoakaan lupaus ei jää täyttämättä!

”Katso, minä menen nyt kaiken maailman tietä.

Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön,

ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.” (Joos.23)

Kaikki suurimmatkin jumalanmiehet ovat omassa itsessään ”minä olin”, kuten Joosuakin joutuu toteamaan jäähyväispuheessaan. ”Kaiken maailman tie” on seurausta ensimmäisten ihmisten valinnoista ja se koskee Jumalan omiakin. Mutta jokin heissä oleva tekee aivan mullistavan eron niihin nähden, jotka kulkivat omavalintaisella tavalla ”kaiken maailman tietä” jättäen jälkeensä muistokirjoituksen:

”Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi isänsä teitä ja hänen synnissänsä, jolla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä.”

Tämä muistokirjoitus toistuu murheellisen monen hallitsijan kohdalla, joskin se näkymättömästi on kirjoitettu monen tavallisenkin kansalaisen kohdalle:

”…jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni. Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'. Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'.” (Ps.95).

Erikoisesti viime vuosi on saanut minut aivan erikoisella tavalla ajattelemaan meidän tunne-elämäämme. Tämä korostuu nyt sitten uuden vuoden alussa monenlaisten ikävien viestien ja tietojen johdosta. Hämäännyttävimmäksi olen kai kokenut ja koen sen, kuinka suuressa määrin on lisääntynyt eri hengellisissä piireissä aivan selvä tunteisiin vetoaminen niin puheiden kuin laulujenkin suhteen.

Voimmeko todellakin paeta hengellistä totuutta ja todellisuutta antamalla mielellemme valtuudet tuntemuksiin, jotka omalla tavallaan peittävät mieltä pahoittavat asiat? Onko asioiden peittely ja muuntelu sitä, mitä Jumalan Henki tässä ajassa meiltä odottaa?

Maailman tilanne tulee päivä päivältä tukalammaksi, mutta olemmeko me uskovaisina valmiit kohtaamaan todellisuuden sellaisella tavalla, että läpäisemme kaiken meitä kohtaavan voitokkaasti? Me emme ehkä kokoa maallista mammonaa, mutta olemmeko kuitenkin jollakin tavoin miehen kaltaisia, jonka varastot täyttyivät ja joka suunnitteli laajempia aittoja?

”Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?' Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.” (Luuk.12).

Jos seurakunta on hyvinkin sen kaltainen, mitä kerrotaan Ilmestyskirjan kolmannessa luvussa, niin on hyvinkin mahdollista, että uskottelemamme vääränlainen rikkaus voi olla laadultaan hengellistä pääomaa, jonka olemme hankkineet itsellemme käsittämättä sen todellista luonnetta kaikille yhteisenä omaisuutena, aivan kuten alussa seurakuntalaiset myivät omaisuutensa kaikille jaettavaksi. Me voimme siis aivan selvästi koota aarteita itsellemme, mutta väärät asenteet johtavat siihen, ettei hengellistä toimintaamme katsotakaan rikkaudeksi Jumalan tykönä! Hengellistä pääomaa ei ole tarkoitettu koottavaksi yksityisiin varastoihin, ei edes koreihin, vaan koko Jumalan kansan käyttöön!

”Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.” (Ilm.3).

Vielä ei ole liian myöhäistä, koska Herra antaa meille selvän neuvon asioiden korjaamiseksi! Silmävoide on kai se tärkein, mitä meidän tulee anoa ja etsiä juuri nyt!