Kuninkuudesta

”Ja Samuel rukoili Herraa. Niin Herra sanoi Samuelille: ’Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa. Niinkuin he aina siitä päivästä, jona minä johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti ovat tehneet, kun ovat hyljänneet minut ja palvelleet muita jumalia, aivan niin he tekevät nyt sinullekin. Kuule siis heidän ääntänsä. Kuitenkin varoita heitä vakavasti…’” (1.Sam.8)

Alleviivatut sanat ovat parin päivän ajan toistuvasti palanneet mieleeni. Olen lukenut ranskankielistä Raamattua tuntikausia joka päivä, itsekin ihmetellen sitä kuinka paljon Herra on suonut minun oppia uutta vierasta kieltä. En kuitenkaan ole vielä kenenkään kanssa vaihtanut edes yhtä ajatusta ranskaksi!

Israelin kansan historia on jossakin mielessä aivan käsittämätön, ja hyvin mielellämme näytämme lukevan sitä ja tutkistelevan sitä tietynlaiset positiivisuuden silmälasit päässämme. Kansalle tapahtui niin valtavia ja merkittäviä asioita etenkin Egyptissä ja sieltä lähdön jälkeen, että me ainakin omasta mielestämme olisimme koko ajan suhtautuneet aivan toisella tapaa. Siitä huolimatta että olivat nähneet lukemattomia ihmeitä ja olleet todistajina Jumalan voimalle, olivat he jo erämaassa, aivan lähellä orjuuden pesäänsä, valmiit palaamaan kärsimyksiinsä ja tuskiinsa! He olivat valmiit kivittämään Mooseksen ja Aaronin ensimmäisten ”vastoinkäymisten” kohdatessa, jo Egyptissäkin!

Kaikki lukemamme on tarkoitettu esikuvalliseksi ja opetukseksi meille. Olemme tulleet melkoiseen käännekohtaan ajatellen menneitä vuosikymmeniä. Koskaan vielä elinaikanamme ei ole Jumalaa ja Hänen asioitaan pilkattu ja halveksittu niin paljon kuin tänä päivänä. Sananvapauden varjolla laaditaan mitä rienaavimpia kuvauksia Herrasta ja kirkollisista asioista. Kun tämä tehdään omalle länsimaiselle käsitykselle, miksi ei sitä tehtäisi myös vieraiden uskontojen kohdalla, aikaansaaden laajamittaista paheksuntaa ja suoranaista vihaa!

Me olemme monessa suhteessa äärimmäisen sinisilmäisiä kristillisyytemme suhteen, uskoen hyvää aivan väärissäkin paikoissa ja kohdissa. Paetessamme tällaisella tavalla selvääkin selvempää todellisuutta, me puhumme Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan aivan väärällä tapaa, Evankeliumin sanoman pohjalta, lukematta ja huomioimatta lukemattomia kohtia, joissa julkituodaan, ettei usko ole joka miehen! Täten me rauhoittelemme mieltämme uskotellen uskon asian olevan paljon paremmalla mallilla kuin mitä se todella on.

”’Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa.

Niinkuin he aina siitä päivästä, jona minä johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti

ovat tehneet, kun ovat hyljänneet minut ja palvelleet muita jumalia, aivan niin he tekevät nyt sinullekin. Kuule siis heidän ääntänsä. Kuitenkin varoita heitä vakavasti…’”

Onko siis jälleen kerran aika varoittaa kansaa vakavasti tilanteessa, jossa Herra on sen kuningas vain ulkonaisen hyvän tähden, hengellisten etujen saavuttamisen tähden?