…niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa!

”Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti. Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi. Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi. Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi. Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua.  Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia. Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen.” (Ps.119).

Millainen määrä syvällisiä ajatuksia muutamassa jakeessa! Ajatellen etenkin juuri elämäämme aikaa, kiinnittää huomiota ilmaisu:

”Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi. Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.”

Niin surullista kuin se onkin, tulee meidän ottaa vaarin Herramme varoituksesta:

”Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: ’Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa’.” (Matt.23)

Tämä selvästi korostaa meidän vastuutamme Sanan edessä. Se on meille sitovaa, vaikka se tulisikin lähteestä, joka näyttää kumpuavan kaikenlaista ristiriitaistakin. Mistä nämä ristiriitaisuudet sitten tulevat? Kuinka monta kertaa olemmekaan olleet todistajina ”palvelustehtävistä”, joissa ei ole havaittavissa mitään jumalallista kutsumusta, mutta ihmiset ovat istuutuneet uskottelemillensa vapaille paikoille, jotka ovat ”vapautuneet” merkittäviltä julistajilta. Mikäli vapaita istuimia ei ole ollut saatavilla, on niitä hankittu Ahmed Ahneen periaatteella: kalifiksi kalifin paikalle! Syrjäyttää on aina saanut heikompilahjaisen julistajan tai palvelijan, joka ei ole toiminut Ahmedin mielen mukaan, sitoen kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ihmisten harteille, uskotellen tämän olevan korkeamman ymmärryksen vaikutusta. Mutta miten olemme olleet niin sokeita, ettemme ole huomanneet heidän saarnaavan vain meille, mutta ei itsellensä?

Voitaisiinko asia tuoda selvemmin esiin, kuin mitä sen tekee Herramme:

”…mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa’.”

Me kokoamme nyt tämän julistuksen ja toiminnan hedelmiä vastoin kaikkea parempaa tahtoamme ja ymmärrystämme. Me olemme rakennelleet niin ristiriitaisia ajatusmaailmoja ja oppinäkemyksiä, että ne itsessään ovat aikaansaaneet hajaannusta ja epätietoisuutta.

Kun Herraamme epäiltiin vihollisen voimalla toimivaksi, toi Hän selvästi esiin, ettei tällainen valtakunta voi kestää, jos pahat henget eivät ole sovussa keskenään. Eikö saman perustelun pohjalta voida todeta jotakin meidänkin hengellisestä elämästä? Herramme ajan kirjanoppineet ja fariseukset eivät osanneet erottaa pahoja henkiä Jumalan Hengestä, ja siten moni heistä pilkkasi Pyhää Henkeä. Kuinka voisi meidän aikanamme pysyä pystyssä valtakunta tai seurakunta, joka koko ajan sotii itseään vastaan, Ahmed Ahneen hengessä, etsien itselleen valtaa ja kunniaa toisia maahan tallaten ja istuimeltaan syösten? Millaisessa sekaannuksessa onkaan ns. hengellinen maailma!

Kaiken keskellä meille jää vain yksi vaihtoehto:

”Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti. Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi. Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi. Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi. Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua.”

Me emme siis ole niin riippuvaisia suurista johtajista, kuten meille on annettu ymmärtää:

”Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät. Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan. Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.” (1.Joh.2).