”Jumala,
minun Jumalani.”
Hän on Jumala, Maailmankaikkeuden Jumala,
mutta mikä on meidän kannaltamme, minun kannaltani merkityksellisintä, tämä
Jumaluus on ennen kaikkea kiinnostunut yksilöistä, minun ja sinun kaltaisista
maan matosista!
”Älä
pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo
Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä. Katso, minä panen sinut
raastavaksi puimaäkeeksi, uudeksi, monihampaiseksi. Sinä puit ja rouhennat vuoret,
muutat kukkulat akanoiksi; sinä ne viskaat, ja tuuli ne vie ja myrsky ne
hajottaa.” (Jes.41).
Kuka sen voisi inhimillisellä
järjellänsä käsittää? Mihin kaikkeen pystyykään ”mato ja vähäinen väki”, kun se
on oikeanlaisessa yhteydessä Taivaalliseen Apuunsa! Mihin asemaan ja valoon tämä
jättääkään kaikenlaisen väärän hallitsemisen ja ihmisen alas painamisen! Vaikka
tietyt hetket saavat sisimpämme huokailemaan psalminkirjoittajan tavalla, ei
Herra silti ole meitä unohtanut!:
”Mutta
minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. Kaikki, jotka
minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
’Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet,
koska on häneen mielistynyt.’” (Ps.22).
Mitä olemmekaan lukeneet meidän ja
Herramme välisestä suhteesta ja siitä, kuinka tässä olotilassamme saamme kokea
täsmälleen samankaltaisia asioita Hänen seuraajinansa, opetuslapsinansa? Meissä
oleva Sama Henki saa meidän sisimpämme värähtelemään ja huokaamaan aivan
samanlaisia hätähuutoja Hänen puoleensa, Jolle mikään meille tapahtuva ei ole
salainen! Me huokaamme ja itkemme ”synnytyskivuissamme”, jotka eivät meitä
miellytä, mutta joiden välttämättömyyden käsitämme jumalallisella viisaudella.
Me elämme totisesti ajassa, jossa on
enemmän kuin koskaan totta saarnaajan viisas näkemys:
”Kaiken
tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä
auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen
onnettomuudekseen.” (Saar.8).
Meille ei varmaankaan ole hyväksi
tarkata tämän maailman menoa liiaksi, kunhan vain tietyissä hetkissä ja
tilanteissa luomme ”profeetallisen silmäyksen” kaikkeen tapahtuvaan voidaksemme
ottaa vaarin siitä ajasta, jossa elämme! Kuinka elävä kuva kaikesta onkaan aina
vain lisääntyvä ihmisten hallinta, jota suorittavat omavaltaiset ”kenraalit” ja
suuret herrat! Uusinta uutta on ns. tekoälyn lisääntyminen ja kehittyminen,
jonka varaan monet perustavat tulevaisuudensuunnitelmansa. Jos tämä kaikki ei
avaa hengellisiä silmiämme, on sokeutemme pelottavaa laatua! Parempi ”matona ja
vähäisenä väkenä”, kuin rattaana ”hengellisten kenraalien rivistöissä”!
”Auta
minut oikeuteeni, Jumala, ja aja minun asiani armotonta kansaa vastaan. Päästä
minut kavaloista ja vääristä ihmisistä. Sillä sinä olet minun Jumalani, minun
linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa,
vihollisen ahdistamana?”
Vaikka meistä tuntuu pahalta ja
hylätyksi tulleelta, on kaikki vain inhimillisiä tunteitamme, joita emme
ihmisinä voi välttää! Kaikki tämä kuuluu Taivaalliseen koulutukseemme, jotta ”kenraalisuuden”
sijaan matoina ja vähäisenä väkenä panisimme kaiken luottamuksemme
yksinomaan Häneen, joka tarjoaa siipiensä suojaa!
”…että
minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja
riemuni, ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani. Miksi
murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa.
Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti