”Niin
miehet sanoivat heille: ’Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei
hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille
vielä ollessaan Galileassa…’” (Luuk.24).
Mitä luimme viime kerralla?:
”Mutta
se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka
nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas
syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana
on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana,
jota me saarnaamme.” (Room.10)
Tällä sanankohdalla on paljon
suurempi merkitys kuin mitä moni tulee ajatelleeksi! Itse asiassa useimpien ajatuksissa
on tätä lukiessaan arvostettu, mutta myöskin arvosteltu jumalanmies Paavali. Kunpa
todella voisimme saada kokea todeksi sen, että veljemme omassa
vajavaisuudessaan ei itse puhunut ja kirjoittanut mitään siitä, mikä on
tallennettu Jumalan Sanaan! Me olemme siis näitä tekstejä lukiessamme
tekemisissä itse Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, joka tahtoo tehdä tahtonsa
ja ajatuksensa tiettäviksi meille vajavaisille maan matkaajille, ”madoille”! Se
on mahdollista ja toteutettavissa ainoastaan sen kautta, mitä veljemme myöskin
on tallentanut jumalallisena Totuutena:
”…anoen,
että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi
teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän
sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät
kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen
voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen
väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun
hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista
nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi
seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa
täyttää.” (Ef.1).
”Ei
Hän ole täällä!” Kuinka ylipäätään joku voisi edellisen tekstin lukemisen
jälkeen yrittää sitoa ja sulkea meidän Herramme ja Hänen vaikutuksensa johonkin
erityiseen inhimillisesti määriteltyyn paikkaan tai järjestöön? No niin, kysyä
voimme tätä hämmästellen, mutta todellisuus puhuu aivan omaa kieltään jo
muinaisista ajoista lähtien! Mieleeni tulee todella voimallisena yksityiskohta
Herramme elämästä tämän maan päällä, joka julkituo kaiken takana olevan
ajatusmaailman ja sen ilmentymät.
”He
sanoivat hänelle: ’Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja
uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet? Meidän isämme söivät mannaa
erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille
syötäväksi.' Niin Jeesus sanoi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon
teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni
antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee
alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.’” (Joh.6).
Millainen ilmestys tämä sanankohta
onkaan jo vuosikausia ollut kirjoittajalle kaiken ihmiskorostuksen keskellä! Uskovaisen
elämä ei totisestikaan perustu jonkin menneisyydessä todeksi tulleen varaan,
vain sen totena pitämiseen, vaan kulloisenkin hetken hengellisen Todellisuuden
elävänä kokemiseen, elävänä osana sen kanssa olemiseen!
Herramme maanpäällisen ajan
uskonnollinen maailma eli selvästikin menneisyydessä, ollen vieras kaiken
puhumansa todellisuudelle! He rakensivat koko uskonnollisuutensa Mooseksen ja
hänen tekemistensä varaan, samaistuen väärällä tavalla häneen ja hänen aikaansa,
vaikka Uusi Aika ilmoitti tulonsa heidän keskellään! Sama omalla tavallaan
toistuu moninaisesti meidän keskellämme, meidän ajassamme! Siksi on todella
tarpeen kuulla jumalallinen Totuus:
”Totisesti,
totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta,
vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on
se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.’ Niin he sanoivat
hänelle: ’Herra, anna meille aina sitä leipää.’ Jeesus sanoi heille:
’Minä olen
elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo
minuun, se ei koskaan janoa.’”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti