”Niin
miehet sanoivat heille: ’Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei
hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille
vielä ollessaan Galileassa…’” (Luuk.24).
”Mutta
se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka
nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas
syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana
on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana,
jota me saarnaamme.” (Room.10)
Toivon ettei kukaan loukkaannu, jos
nyt puhumme ”Kristuksen tuojista ja nostajista”. Millaisia hengellisiä
kauppamiehiä ovatkaan uskontieni varret olleet pullollaan menneiden yli viidenkymmenen
vuoden ajan! Uskon koko elämäni ja opetukseni alusta lähtien perustuneen
edellisen lainauksen suuntaviivoihin:
”Mutta
mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se
on se uskon sana, jota me saarnaamme.”
Kuinka kiitollinen olenkaan
Herralleni Jeesukselle Kristukselle siitä, että Hän alusta alkaen asetti
jalkani Sanan Kalliolle, erikoisesti painottaen jo Vanhan Liiton aikaisia
perusasioita:
”Minä,
Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä
ylistystäni epäjumalille.” (Jes.42).
”Kunniaani
en minä toiselle anna. Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen
kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen.”
(Jes.48).
Mitä siis todella monet tekivätkään
luettuaan tai kuultuaan julkaisemaani aineistoa? Ensinnäkin täytyy Herrani
kunniaksi todeta, ettei vielä koskaan kukaan ole lähestynyt minua Jumalan Sana
kädessään osoittaakseen minun sanoneen tai kirjoittaneen jotakin, mikä ei ole
sopusoinnussa Kirjoitusten kanssa. Mutta mitä olen sen sijaan joutunut
todistamaan suorastaan kuolettavaan yksitoikkoisuuteen asti? Uskonvaellukseni varrella
ovat tienvarret olleet täynnä mitä erilaisimpia kojuja, joista eteeni ovat
rynnistäneet nuo jo mainitsevani ”Kristuksen tuojat ja nostajat” uskonkiihkoa
täynnä, usein heilutellen jotakin julkaisemaani vihkosta. Pitäisikö tästä
iloita? Olenhan siis kirjoittanut jotakin, mikä selvästi kiinnostaa ihmisiä! Musertavaa
on kuitenkin aina ollut kuulla karvas totuus näiden innokkaiden ”julistajien”
suusta. Miten lausua julki kuulemani asia lyhyesti?
”Olen innolla lukenut tekstisi tai
kuullut raamattutuntisi moneen kertaan. Hienoa, hienoa, MUTTA…” Tämä MUTTA
sisältää niin laajan aineiston, että sitä on mahdotonta käsitellä blogin
piirissä. Riittänee kuitenkin sanoa, että olen näiden vuosikymmenien aikana
saanut kuulla korvien puutumiseen asti selityksiä siitä, miten ”ojentajani” on
kaiken ymmärtänyt (paremmin kuin minä) ja laatinut suorastaan uusia oppirakennelmia,
jotka noutavat sitä sieltä ja tätä täältä! Kuulemani viesti on siis
lyhykäisyydessään ollut tarjous:
”Kuka
nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas
syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista.”
Mitä tämä tarjous on aina pitänyt
sisällään? Selityksiä selitysten perään, jotka eivät perustu Raamattuun, vaan
mahtavaan ”julistajan egoon”! On siis viisainta ja ainoa oikea ratkaisu pysyä
Sanan Totuudessa!:
”Sana
on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana,
jota me saarnaamme.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti