Minkä Jumala on valmistanut! 4

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’ Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” (1.Kor.2).

Mitä Jumala on valmistanut? Puhuimme eilen paraatijoukoista ja niiden yhteydessä paraatiorkesterista. Jos todella uskomme olevamme osa Jumalan suunnitelmaa ja sen toteutumista, uskommeko että Hän kaiken muun valmistamansa ohella on myöskin laatinut ohjeet musiikkivalintoineen hengellisille paraatijoukoilleen, joiden esiintymisen tarkoitus on kiinnittää kansan huomio sille elintärkeisiin asioihin? Mutta mitä ajattelee kansa, kun se näkee orkesterin, jonka kaikki jäsenet ovat pukeutuneet kenraaleiksi? Mitä ajattelee kansa, kun se kuulee mielekkään musiikin sijasta holtitonta rummun takomista ja torvien törinää? Tällä kertaa emme puutu siihen, kuinka koko paraatijoukko koostuu myöskin ”kenraaleista”, vaan haluamme selvittää millaista musiikkia väkijoukot sisimmässään odottavat Jumalan Kansan soittavan esiintymisissään.

”Niinhän on elottomain soittimienkin laita, huilujen tai kitarain: kuinka tiedetään, mitä huilulla tai kitaralla soitetaan, elleivät ne soi toisistaan erottuvin sävelin? Niinikään, jos pasuna antaa epäselvän äänen, kuka silloin valmistautuu taisteluun? Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen.” (1.Kor.14).

Onko kirjoittaja niin suuresti erehtynyt hengellisen musiikkikorvansa suhteen, ettei usko koko elinaikanansa kuulleensa paljonkaan hengellisiä sävelmiä, saati sitten sinfonioita, erilaisten seurakunnallisten ”orkesterien” soittamana? Miksi niin moni itsensä korottanut ”kenraali” aina on valinnut kovaäänisimmän soittimen, niin että kaikki huiluun verrattavat soittimet ovat jääneet varastojen hyllyille tai sellaisten vaatimattomien seurakuntalaisten käsiin, joiden soitto totaalisesti hukkuu rumpujen, torvien ja lautasten kakofoniaan? Kaiken tämän johdosta ei pääse toteutumaan Jumalamme alkuperäinen Sävelmä, joka on tallennettuna Hänen Sanaansa! Oi, oi, millainen sävelmä todella syntyisikään ja vastaisi kadotukseen kulkevan kansan syvintä kaipausta, jos jokainen orkesterin jäsen tyytyisi Herransa valitsemaan ”soittimeen” ja noudattaisi tarkoin jumalallisia nuotteja ja omaa soittovuoroansa!

”Niinhän on elottomain soittimienkin laita, huilujen tai kitarain: kuinka tiedetään, mitä huilulla tai kitaralla soitetaan, elleivät ne soi toisistaan erottuvin sävelin? Niinikään, jos pasuna antaa epäselvän äänen, kuka silloin valmistautuu taisteluun?”

Mikä tekee musiikista nautittavan? Muistakaamme koko ajan, että nyt puhumme itse asiassa Jumalan Seurakunnasta, joka on maailmanlaajuinen ja joukoltaan ihmiselle määrittelemätön! Juuri tältä joukolta odottaisimme kuulevamme todella Taivaallista Musiikkia, joka herkistää sielun ja luo yhteyden Tuonpuoleiseen! Vaikka puhumme suurehkoista joukoista, tulee jälleen kerran esiin uskonasian persoonallisuus ja yksittäisyys!:

”…kuinka tiedetään, mitä huilulla tai kitaralla soitetaan, elleivät ne soi toisistaan erottuvin sävelin?”

Halleluja, halleluja! Jokaiselle todelliselle jumalanlapselle on tarkoitettu ennen maailman perustamista hänelle suunniteltu osansa aidossa Jumalallisessa ”Orkesterissa” omine soittimineen ja nuotteineen, jotka ovat sopusoinnussa koko Orkesterin kanssa! Tähän on jokainen yksittäinen jäsen oleva koulutettu täydellisen harmonian saavuttamiseksi! Oi, kuinka vaikeata onkaan elää musiikin mukana, mutta joutua kuitenkin odottamaan omaa ”huiluunsa” puhaltamisen hetkeä nuottien mukaisesti! Kuka ehkä tarvitsee eniten kärsivällisyyttä? Ehkä suurten lautasten lyöjä, joka pääsee usein osaansa vain kerran koko kappaleen aikana! Mutta siitä huolimatta hän on osa suurta kokonaisuutta, joka huiluin ja psalttarein ylistää Herraansa!

”Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa. Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää häntä, sillä hänen herrautensa on suuri. Ylistäkää häntä pasunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla. Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla. Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla. Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!” (Ps.150).

Olemme jo kuulleet varoittavan pasuunan äänen! Yhtykäämme siis Hengen antamaan yhteiseen ylistyslauluun – viimeinkin!