Kristuksen tuojat!? 2

”Niin miehet sanoivat heille: ’Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa…’” (Luuk.24).

”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.” (Room.10)

Puhuimme viime kerralla ”uskon kauppamiehistä”, jotka torikauppiaiden tavoin kyhäävät myyntikojunsa matkamme varrelle, tarjoten meille jotakin parempaa kuin mitä meillä on. Mutta miksi on sisimpämme niin epävarma näiden kauppamiesten tarjousten ja ”alennusten” johdosta? He puhuvat ja esittelevät asiaansa aivan uskomattomalla varmuudella ja tietoisuudella, mutta hengellisessä korvassamme jokin särähtää tosi pahasti, etenkin kun ajattelemme edellistä lainaustamme, joka puhuu ”SIITÄ VANHURSKAUDESTA, joka uskosta tulee…”. Tästä päätellen on siis olemasta muutakin vanhurskautta, joka tuo esiin jotakin aivan muuta, mutta kuitenkin samalta kuulostavaa, samalta näyttävää! Jos meillä ei ole uskon ja ilmestyksen henkeä valittuina Jumalan lapsina, on hyvinkin mahdollista tulla eksytetyksi kaikenlaisen jumalisuuden, vanhurskauden ulkokuoren vaikutuksesta!

Miten jatkaa edellisestä tutkistelustamme, oli huokauksenani heti herätessäni aamulla. Mielessäni alkoivat elävästi soida sanat:

”Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: ’Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” (Matt.23).

Tietoisena kaikesta tästä Herramme saattoi veljemme Paavalin kirjoittamaan juuri sen, mitä Pyhä Henki hänen sisimpäänsä ilmoitti kaikkia aikoja varten. Mihin tämä vie ajatuksemme?

”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin.” (Apt.15).

Mitä me näemme hyväksi, mitä me etsimme ja kaipaamme uskon tiellämme? Emme toki sitä, mitä kaikenkarvaiset hengelliset kauppamiehet meille tarjoavat sieltä ja täältä noudettuna! Kuinka kaukana todellisesta jumalallisesta tarjouksesta onkaan heidän kauppatavaransa, jota emme me, eikä Pyhä Henkikään yhdessä meidän kanssamme ole nähnyt hyväksi! Se mitä meille tarjotaan, kuulostaa kyllä hyvältä, mutta ei palvele jo omaksumamme Elämän Veden virtausta, vaan päinvastoin pyrkii tukkimaan sen ”paremmalla hengellisellä viisaudella”. Kuinka totta onkaan oikein ymmärrettynä vanha viisaus, että joka tietoa lisää (vääränlaista), se tuskaa lisää, kuormitusta lisää!

”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista.”

Millaista rohkeutta vaaditaankaan meiltä pitäytyä tässä jumalallisessa totuudessa! Mihin perustuu kaikkien ”hengellisten kauppamiesten” toiminta ja tarkoitus? Mitä he noutavat meille?:

”He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.”

Mihin perustuu aito uskonelämämme kaikenlaisten ”hengellisten noutotukkujen” tarjousten keskellä?

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt.11).