Ei Hän ole täällä! 2

” Niin miehet sanoivat heille: ’Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa…’” (Luuk.24).

”Ei Hän ole täällä” on toistunut mielessäni eilisestä lähtien! Aamulla vielä torkkuessani vuoteellani, alkoi tähän liittyvä sanankohta sana sanalta täyttää mieleni:

”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: 'Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään.’” (Room.10)

”Ei Hän ole täällä!”

Jo pelkästään edellisen lainauksen perusteella voimme käsittää Herramme huolen kaikkien väärien voideltujen, ”kristusten”, esiintymisten johdosta matkamme varrella! Kunpa voisimme samalla ymmärryksellä Hänen kanssansa käsittää uskomme perustavan laadun, suorastaan äärimmäisen henkilökohtaisuuden! Mitä Hän itse sanoo tästä suhteesta jo Vanhan Liiton aikaan viitaten?:

”Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen: ’Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien.’ Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.” (Matt.22).

Kansa ei selvästikään ole lakannut hämmästelemästä tätä Hänen oppiansa, joka kaikin mahdollisin tavoin tuo esiin Herramme ajatukset ja tarkoituksen: On todellakin kysymys mitä henkilökohtaisimmasta asiasta, suhteesta Jumalaamme! Mitä sanoo Hän meillekin tässä ajassa?:

”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh.11).

Ne sanat jotka Hän on meille puhunut, ovat Henki ja Elämä, koska Hän niiden välityksellä on ottanut asumuksensa sisimmässämme!

”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.”

Hän ei totisesti ole kuolleitten Jumala, vaan elävien! Jumalan Valtakunta ei siis tule näkyvällä tavalla, vaan se on sisäisesti meissä! Eikö meitä ole jo kyllin varoitettu etsimästä Ylösnoussutta Elämän Herraa kuolleitten joukosta! Kaikki on jo täytetty, löydetty, Golgatan ristillä ja Ylösnousemuksessa; siksi kuulemme mitä vakavimman varoituksen:

”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista.”

Kuinka jääkään enemmistöltä huomaamatta mitä selvin Kirjoitusten täyttymys juuri tätä aikaa erikoisesti koskien:!

”Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.” (Matt.24).

Kaikki tämä on kätkettynä mitä erilaisimmin tavoin, hengellisin verukkein ja Kainin alttaripalveluksen hengessä! Siksi mikään ei ole tärkeämpää kuin:

”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” (Snl.4).

Tämä koskee jokaista aitoa Jumalan lasta, poikaa ja tytärtä!